Heli Hiltunen: Sinä saat istua tyhjän päällä ja pitää ilmasta kiinni | 12 March – 5 April 2026

Heli Hiltunen, Tää on se fiilis, 2025, oil on canvas, 80 x 80 cm. Photo: Jussi Tiainen

EN FI SV

In the burgeoning light of spring, Galerie Anhava presents Heli Hiltunen‘s colourful and contemplative exhibition You shall sit upon emptiness and hold on to air. Here the artist takes further steps away from words, photographs and fragments of personal archives familiar from her earlier works, instead opening herself to the painted image. With her new paintings, Hiltunen creates for herself a path made of traces, memories and stains – a place to step into.

When she paints, Hiltunen feels like a dog following its nose, or a blindfolded child trying to find her way through a garden or upending the order of a doll’s house. What matters is the process; what is essential is the courage to stop, to face dead ends, to change course and reorganise what has been experienced. Painting for Hiltunen is a wordless journey towards some soothing quality, like managing chaos or tolerating uncertainty. Ascribing meaning and creating order in an age that feels perilous. She is fascinated by how little it takes – just an image – for something come to existence.

Hiltunen’s landscapes are laminated with imagined and experienced places: rolling fields in Normandy, layers of a summer garden in the Gulf of Finland, ruins of romantic literature, hopes and dreams. In the works, time builds up in layers, alternately condensing and dissolving, accelerating and slowing down. Bright greens, luscious reds, lilac purples, quiet grey, rich ochre and glowing orange are rendered in layers of oil and acrylic paint, pencil, oil pastel, and coloured pencil. In the photographic work that opens the exhibition, Hiltunen returns to a stage image familiar from childhood. Theatricality is also present in the diptych that dominates the end wall of the main gallery. Like a backdrop for a theatre play or an old photograph, it invites us to imagine a different world.

Settings are formed within the landscape and among the trees, with interlaced stretches of sky, rough annual rings, the curvatures of valleys and treetops mingling with summits. The journey unfolds along playful patches of sunlight, delicate coral-like branches, the smooth surfaces of stepping stones, reflecting puddles, resolute dots and dashes. The chosen routes and the traces they leave shine through one another. For Hiltunen, paintings are like quiet, breathing creatures that do not shout or explain. The observations they depict are softly blurred and the memories unreliable, yet meaningful, steadying, cherished. There is only light, colour, presence, time, and a place from which the human figure is absent.

– Oona Latto

Heli Hiltunen (b. 1960) graduated from the Finnish Academy of Fine Arts in 1990 and has since held solo exhibitions and participated in group exhibitions both in Finland and abroad. Her most recent major solo exhibition, Sydämen oppivuodet, was shown at Hyvinkää Art Museum in 2024. Hiltunen’s works are held in numerous Finnish and Nordic collections, including those of the Museum of Contemporary Art Kiasma, HAM Helsinki Art Museum, Sara Hildén Art Museum, and the Saastamoinen and Wihuri foundations. Hiltunen was awarded the prestigious Ars Fennica prize in 2001.

I vårens allt klarare ljus presenterar Galerie Anhava Heli Hiltunens färgmättade och reflekterande utställning Du får sitta på tomma intet och hålla fast vid luften. I denna utställning söker sig Hiltunen bort från det som varit mer välbekant för henne – ord, fotografier och fragment ur personliga arkiv – och öppnar sig i stället för den målade bilden. Med sina nya målningar skapar hon sig en stig av efterlämnade spår, minnen och fläckar – en plats att stiga in i.

När hon målar känner sig Hiltunen som en hund som följer sin nos eller som om hon deltog i en lek där med förbundna ögon trevar sig fram genom en trädgård eller stökar om i ett dockskåp. Det viktiga är processen och det väsentliga är att våga stanna upp, möta återvändsgränder, ändra kurs och omorganisera sina upplevelser. För Hiltunen är målandet en ordlös resa mot något trösterikt. Ett sätt att hantera kaos och uthärda osäkerhet. Att ge mening och skapa ordning i en tid som känns svajig. Hon fascineras av hur något kan bli till med så blygsamma medel – genom att göras till en bild.

I Hiltunens landskap läggs föreställda och upplevda platser i lager på varandra: Normandies böljande fält, avlagringarna i sommarträdgården vid östra Finska viken, den romantiska litteraturens ruiner, förhoppningar och illusioner. I verken lägger sig tiden i skikt, än tätare, än glesare, än snabbare, än långsammare. Bjärt grönt, mustigt rött, syrenlila, vilsam grå, fyllig ockra och glödande orange bildar lager med olja och akryl, blyerts, oljepastell och färgpennor. I det fotografiska verk som öppnar utställningen återvänder Hiltunen till en scenbild bekant från barndomen. Det sceniska är närvarande också i den stora diptyk som fyller stora salens fondvägg och som likt en teaterkuliss eller en gammal fotobakgrund inbjuder betraktaren att föreställa sig en annan värld.

I landskapet och mellan träden uppstår platser där någonting kan ske. Där ordnar sig himlens strimmor, grova årsringar, dalarnas bågar och trädkronor som förenas med höjdernas toppar. Färden går längs lekfulla solfläckar, sköra koralliknande grenverk, släta trampstenar, speglande pölar, resoluta punkter och franska streck. De valda stigarna och de spår de lämnar skiner igenom varandra. För Hiltunen är målningarna som tysta varelser som andas; de som varken ropar eller förklarar. De iakttagelser de skildrar är mjukt oskarpa och minnena opålitliga, men betydelsefulla, stabiliserande, kära. Det enda som finns är ljus, färg, närvaro, tid och plats – utan en enda människa.

— Oona Latto

Heli Hiltunen (f. 1960) utexaminerades från Bildkonstakademin 1990 och har sedan dess haft separatutställningar och deltagit i grupputställningar både i Finland och internationellt. Hennes senaste stora separatutställning Sydämen oppivuodet (Hjärtats lärlingsår) visades på Hyvinge konstmuseum 2024. Hiltunens verk ingår i många inhemska och nordiska samlingar, bland annat vid Museet för nutidskonst Kiasma, HAM Helsingfors konstmuseum, Sara Hildéns konstmuseum samt i Saastamoinens och Wihuris stiftelsers samlingar. Hiltunen tilldelades det prestigefyllda Ars Fennica-priset år 2001.

Kevään kasvavassa valossa Galerie Anhava esittää Heli Hiltusen värikylläisen ja pohdiskelevan näyttelyn Sinä saat istua tyhjän päällä ja pitää ilmasta kiinni. Tässä näyttelyssä Hiltunen astuu poispäin aiemmalle työskentelylleen tutummista sanoista, valokuvista ja henkilökohtaisten arkistojen fragmenteista ja herkistyy sen sijaan maalatulle kuvalle. Uusilla maalauksillaan Hiltunen luo itselleen jälkien, muistojen ja läikkien muodostamaa polkua – paikkaa, johon astua.

Maalatessaan Hiltunen tuntee olevansa kuin nenänsä perässä kulkeva koira tai silmänsä sitonut leikkijä, joka hapuilee tietään läpi puutarhan tai myllää nukkekodin järjestyksen uusiksi. Tärkeää on prosessi ja oleellista on uskaltaa pysähtyä, kohdata umpikujia, muuttaa reittiä ja järjestellä kokemansa uudestaan. Hiltuselle maalaaminen on sanoittamaton matka kohti jotakin lohdullista. Kaaoksenhallintaa ja epävarmuuden sietämistä. Merkityksen antoa ja järjestyksen luontia ajassa, joka tuntuu huteralta. Häntä kiehtoo kuinka vähillä vihjeillä, kuvaksi tekemällä, jokin syntyy olevaksi.

Hiltusen maisemiin kerrostuu kuviteltuja ja koettuja paikkoja: Normandian peltojen kumpuilevia muotoja, kesäpihan kerrostumia Itäisellä Suomenlahdella, romantiikan kirjallisuuden raunioita, toiveita ja haavekuvia. Teoksissa aikaa asettuu päällekkäin, vuorotellen tihentyen ja häilyen, kiihtyen ja hidastuen. Heleät vihreät, mehevät punaiset, syreenin lilat, hiljainen harmaa, täyteläinen okra ja hehkuva oranssi kerrostuvat teoksiin öljy- ja akryylimaalilla, lyijykynällä, öljyliidulla ja värikynällä. Näyttelyn avaavassa valokuvateoksessa Hiltunen palaa lapsuudesta tutun näyttämökuvan ääreen. Näyttämöllisyys on läsnä myös suuren salin päätyseinän valtaavassa diptyykissä, joka teatterin lavasteen tai vanhan valokuvan taustalakanan lailla kutsuu kuvittelemaan toisen maailman.

Maiseman puitteissa ja puiden lomaan muodostuu tapahtumapaikkoja. Niihin järjestäytyvät lomittain taivaan kaistaleet, karheat vuosirenkaat, laaksojen kaaret ja huippuihin sekoittuvat latvat. Matka taittuu pitkin leikkisiä auringonläikkiä, herkkiä korallimaisia oksistoja, astinkivien sileitä pintoja, heijastavia lätäköitä, määrätietoisia pisteitä ja ranskalaisia viivoja. Valitut reitit ja niiden jättämät jäljet kuultavat toistensa läpi. Maalaukset ovat Hiltuselle kuin hiljaisia, hengittäviä olioita, jotka eivät huuda tai selitä. Niiden kuvaamat havainnot ovat pehmeän epätarkkoja ja muistot epäluotettavia, mutta merkityksellisiä, vakauttavia, rakkaita. On vain valo, väri, läsnäolo, aika ja paikka, josta puuttuu ihminen.

– Oona Latto

Heli Hiltunen (s. 1960) on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 1990 ja on siitä lähtien pitänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hänen viimeisin laaja yksityisnäyttelynsä Sydämen oppivuodet nähtiin Hyvinkään taidemuseossa 2024. Hiltusen teoksia on lukuisissa suomalaisissa ja pohjoismaisissa kokoelmissa mm. Nykytaiteen museo Kiasman, HAM Helsingin taidemuseon, Sara Hildénin taidemuseon sekä Saastamoisen ja Wihurin säätiöiden kokoelmissa. Hiltuselle myönnettiin arvostettu Ars Fennica -palkinto vuonna 2001.