Press

Anna Tuori: Window | Ikkuna | Fönster 3–27 September 2020 exhibition view photo: Jussi Tiainen
Anna Tuori: Entirely Personal Matter (Hooker´s Green Lake Deep), 2019 acrylic, oil and pastel on canvas, 110 x 100 cm photo: Jussi Tiainen
Anna Tuori: Peculiar Desire to Follow (Rouge de Venise, Rose Eva, Orange Indien, Caput Mortum) 2019 acrylic and oil on canvas, 130 x 120 cm photo: Jussi Tiainen
Anna Tuori: Not Even Past (Incarnat with Golden Shell), 2020 acrylic and oil on canvas, 160 x 150 cm photo: Jussi Tiainen
Press ReleaseFISvEn
download as pdf

ANNA TUORI
Window | Ikkuna | Fönster
3.–27.9.2020

 

Anna Tuorin (s. 1976) maalaukset ovat jännitteiltään ja merkityksiltään tiheitä. Hänen maalauksellinen ilmaisunsa on rikasta: keveää ja tarkkaa, piirustuksenkaltaista viivaa, leveitä, rajujakin siveltimenvetoja sekä intensiivisiä, laajoja väripintoja. Tuorin teoksissa asiat vaihtavat paikkaa ja tulevat vastaan uusina. Kasvot ja muut muodot piirtyvät esiin, hajoavat tai avautuvat näennäiseen tyhjyyteen. Silmät katselevat ympärilleen hahmon pepusta. Osa hahmoista odottaa jotakin, toiset kiiruhtavat ohi.

Näyttelyn nimi Ikkuna on osuva: Ikkunan kautta on mahdollista nähdä sisälle tai ulos, toiselle puolelle. Jotakin näkee sen lävitse aivan selvästi, mutta jotakin muuta jää näkemättä. Maalaus on Tuorille tapa tutkia asioita, jotka eivät oikeastaan ole nähtävissä tai sanallistettavissa, sekä sitä, miten kuvata tällaisia asioita. Lisäksi se, miltä asiat näyttävät ulospäin ja mitä ne kätkevät sisälleen, on Tuorin tuotannossa jatkuva teema. Kun katsoo toista ihmistä, häntä katsoo aina tämän ulkopuolelta ja itsensä sisältä. Mitä itsestä näkyy ulospäin? Mitä toisen sisällä tapahtuvista asioista näkyy ulospäin?

Näihin teemoihin limittyy myös mielen tapa täydentää aukot sekä etsiä ja tunnistaa hahmoja. Tuorin maalausten muodoista osa on täysin abstrakteja, osa aavistuksenomaisessa viitteellisyydessäänkin tunnistettavia. Teoksessa Entirely Personal Matter (Hooker´s Green Lake Deep) ihmishahmon, silmälasien ja juomalasin ääriviivat erottuvat selvästi. Samalla polvet edessään koukussa istuva hahmo näyttää siltä, että se tuskin malttaa pysyä koossa – kuin hänen ääriviivansa jatkuvasti ja samanaikaisesti vetäytyisivät kiihkeinä spiraaleina kasaan tai hajoaisivat ilmaan. Kuin maalatut muodot olisivat yhä jatkuvassa liikkeessä, edelleen syntymäisillään, yhtä maalaamisen ja siveltimenvetojen kanssa.

Näyttelykokonaisuudessa maalausten maailma käy vuoropuhelua näyttelytilan kanssa ja rajat maalauksen sisäisen ja sitä ympäröivän tilan välillä liukuvat. Näyttelytilan lattialla vihertää nurmikko ja ikkunoista avautuva näkymä Fredrikinkadulle toistuu maalauksessa Peculiar Desire to Follow (Cerulean, Ultramarine, Cobalt, Preuss) toisen(laisen)a. Kerrostumat, yhteentörmäykset ja yllätykset jatkuvat teoksesta ja tilasta toiseen.

Alakerrassa esillä olevan psykiatrisia sairaaloita kuvaavan sarjan ensimmäiset teokset ovat vuodelta 2007. Pienikokoisissa, pastellisävyisissä maalauksissa rakennukset seisovat keskellä maisemaa tyyninä ja kauniina. Niiden paksujen seinien sisällä, ikkunoiden takana, avautuu – tai sulkeutuu – oma maailmansa.

Anna Tuori on valmistunut Kuvataideakatemiasta Helsingistä 2003, lisäksi hän on opiskellut L’École Nationale Supérieure des Beaux-Artsissa Pariisissa 1999–2000. Hänen teoksiaan on viime vuosina ollut esillä yksityisnäyttelyissä Galerie Anhavan ohella muun muassa Galerie Suzanne Tarasievessa Pariisissa. Lisäksi hän on osallistunut lukuisiin kotimaisiin ja kansainvälisiin yhteisnäyttelyihin, kuten Finnish Aalto Busan Museum of Artissa (2019), Content Is a Glimpse Efremidis Galleryssa Berliinissä (2018), Augmented Reality Norrköpingin taidemuseossa (2017) sekä Dark Days, Bright Nights Kemper Museum of Contemporary Artissa Kansas Cityssä (2015). Tuori on ollut sekä Ars Fennica- että Carnegie Art Award -palkintoehdokkaana. Hänen teoksiaan on yksityisten kokoelmien lisäksi useissa julkisissa kokoelmissa kuten Helsingin taidemuseo HAMin, Nykytaiteen museo Kiasman, Saastamoisen säätiön, Sara Hildénin taidemuseon ja Kemper Museum of Contemporary Artin kokoelmissa.

– Sanna Lipponen

download as pdf

ANNA TUORI
Window | Ikkuna | Fönster
3–27.9.2020

 

Anna Tuoris (f. 1976) målningar är fulla med spänningar och betydelser, och hennes konstnärliga uttryck är rikligt: lätt och exakt, tunna, liksom tecknade streck, breda, rentav häftiga penseldrag och intensiva, stora färgytor. I Tuoris verk byter saker och ting plats och möter oss i ny skepnad. Ansikten och andra former skymtar fram, förflyktigas eller öppnar sig mot en skenbar tomhet. I rumpan på en gestalt sitter ett ögonpar som ser sig omkring. Vissa gestalter tycks vänta på någonting, andra hastar förbi.

Utställningens namn, Fönster, är träffande: genom fönstret kan vi titta in eller ut, mot den andra sidan. Någonting syns tydligt och klart, annat förblir osett. För Anna Tuori handlar måleri om att utforska saker och ting som egentligen inte är synliga eller låter sig kläs i ord och att fundera ut hur de ska visualiseras. Ett återkommande tema i hennes produktion är hur saker och ting ter sig utåt och vad de döljer inom sig. Då vi tittar på en annan människa sker det alltid utifrån, inifrån oss själva. Hur framträder vårt jag och allt det som sker inom oss själva utåt?

Ett annat närbesläktat tema är hur vårt psyke kompletterar bristfälligheter och identifierar gestalter. I Tuoris målningar är vissa former helt abstrakta, andra åter kan igenkännas trots att de snarast är vagt associativa. I verket Entirely Personal Matter (Hooker´s Green Lake Deep) är människogestaltens, glasögonens och dricksglasets konturer klart urskiljbara. Samtidigt ger den sittande gestalten med böjda knän ett intryck av att knappt hållas ihop – som om dess konturer oavbrutet samtidigt drog sig samman i våldsamma spiraler eller skingras för vinden. Som om de målade formerna var i en ständig rörelse, fortfarande sökande sin form, liksom de vore ett med själva målandet och penseldragen.

Målningarnas värld för en dialog med gallerilokalen; gränserna mellan målningens inre rum och det omgivande rummet är flytande. På golvet grönskar gräset och genom fönstret mot Fredriksgatan öppnar sig samma vy som i Peculiar Desire to Follow (Cerulean, Ultramarine, Cobalt, Preuss), dock i varierad tappning. Färgskikten, kollisionerna och överraskningarna fortsätter från verk till verk, från rum till rum.

På nedre plan visas de första verken ur Tuoris serie som skildrar psykiatriska sjukhus. På de små målningarna i pastellnyanser, målade år 2007, syns byggnader i ett landskap, stillsamma och vackra. Innanför deras tjocka väggar, bakom fönstren öppnar sig – eller sluter sig – en egen värld.

Anna Tuori utexaminerades från Bildkonstakademin i Helsingfors 2003 och har dessutom studerat vid L’École Nationale Supérieure des Beaux-Arts i Paris 1999–2000. Under de senaste åren har hon haft separatutställningar förutom på Galerie Anhava på bland annat Galerie Suzanne Tarasieve i Paris. Därtill har hon deltagit i talrika inhemska och internationella gemensamma utställningar, bland annat Finnish Aalto på Busan Museum of Art (2019), Content Is a Glimpse på Efremidis Gallery i Berlin (2018), Augmented Reality på Norrköpings konstmuseum (2017) samt Dark Days, Bright Nights på Kemper Museum of Contemporary Art i Kansas City (2015). Tuori har kandiderat för både Ars Fennica och Carnegie Art Award. Förutom i privata samlingar ingår hennes verk i ett flertal offentliga samlingar, däribland Helsingfors konstmuseum HAMs, Museet för nutidskonst Kiasmas, Saastamoinen stiftelsens, Sara Hildéns konstmuseums och Kemper Museum of Contemporary Arts samlingar.  

– Sanna Lipponen

download as pdf

Anna Tuori
Window | Ikkuna | Fönster
3–27 September 2020

 

Anna Tuori’s (b. 1976) paintings are brimming with tensions and meanings. Her visual expression is vibrant: it combines delicate and precise, drawing-like lines with broad, even aggressive brush strokes and wide, intensive coats of colour. In Tuori’s works, things are constantly shifting, and the viewer encounters them as new. Faces and other shapes emerge, disintegrate or unfold into a seeming void. You can see eyes peering around from the backside of one of the characters. Some characters are waiting for something, while others go quickly past.

The title of the exhibition, Window, is apt: you can take a look through a window, either from the outside or the inside, to see what lies on the other side. Some things you can see perfectly clearly through a window, while others remain out of sight. Painting provides Tuori with a way to examine things that cannot truly be seen nor verbalised and to investigate how such things can be portrayed. A recurrent theme in Tuori’s works is how things appear on the outside and what they conceal within. When you look at another person, you always see them from the outside, from within yourself. What are the things that others can see of you on the outside? How much of the internal world of others are you able to see?

These themes are intertwined with our mind’s habit of filling the gaps and seeking and identifying forms. Some of the shapes in Tuori’s paintings are entirely abstract, while others are subtly suggestive and therefore recognisable. In Entirely Personal Matter (Hooker´s Green Lake Deep), you can clearly distinguish the outlines of a person, eyeglasses and a drinking glass. The person is depicted in a sitting posture, hugging their knees and looking like they are just barely holding together. It looks like their shape is constantly receding in a flurry of spirals while simultaneously unfolding into the air; as if the painted shapes were in a single, continuous motion, still in the process of being created, and being merged with the painting and the brush strokes.

The paintings in the exhibition engage in a dialogue with the gallery space, and the boundary between the internal world of the painting and the surrounding space becomes blurred. A flush lawn adorns the floor of the gallery space, and the view from the windows to Fredrikinkatu is portrayed in Tuori’s Peculiar Desire to Follow (Cerulean, Ultramarine, Cobalt, Preuss) as different and divergent. The various layers, collisions and surprises keep emerging from one work and one space to the next.

Works from a series depicting psychiatric wards are on display downstairs. The earliest works from the series date back to 2007, and the small, pastel-coloured paintings depict buildings which stand in the middle of the scenery, beautiful and serene. The thick walls and the windows introduce – or conceal – a world of its own.

Anna Tuori graduated from the Academy of Fine Arts, Helsinki, in 2003. She has also studied at L’École Nationale Supérieure des Beaux-Arts, Paris, in 1999–2000. In addition to Galerie Anhava, Tuori’s works have in recent years been exhibited in solo exhibitions in e.g. Galerie Suzanne Tarasieve in Paris. She has also participated in various group exhibitions both in Finland and abroad, such as Finnish Aalto at the Busan Museum of Art (2019), Content is a Glimpse at the Efremidis Gallery, Berlin (2018), Augmented Reality at the Norrköping Museum of Art (2017) and Dark Days, Bright Nights at the Kemper Museum of Contemporary Art, Kansas City (2015). Tuori has been nominated for the Ars Fennica and Carnegie Art Awards. Her works are included in various private and public collections, such as the Helsinki Art Museum (HAM), the Museum of Contemporary Art, Kiasma, the Saastamoinen Foundation, Sara Hildén Art Museum and the Kemper Museum of Contemporary Art.

– Sanna Lipponen