Press

Noora Schroderus Artist in Residence, 2018 pigment print on aluminium, framed 62 x 42 cm Photo: courtesy of the artist
Noora Schroderus Five hundred mark, 2019 mixed media, framed 70 x 50 cm Photo: courtesy of the artist
Noora Schroderus Still-Life, 2019 (detail) mixed media size variable Photo: courtesy of the artist
Press ReleaseFiEnSv
download as pdf

NOORA SCHRODERUS
DIY
5.–29.9.2019

Noora Schroderuksen (s.1982) teosten äärellä voi liikkua mutkattomasti eri tunnetilojen välillä. Teokset hersyvät kekseliäisyyttä, yllättävät moninaisuudellaan ja tarjoavat hiljaisia pysähtymisen hetkiä. Schroderus valitsee käyttämänsä materiaalit huolella ja kiinnostuu niiden antamista mahdollisuuksista. Toisinaan materiaali hakeutuu hänen luokseen kuten koiran karva, jota tuntemattomat ihmiset alkoivat tarjota Schroderukselle, sen jälkeen kun hän oli käyttänyt ihmisten karvaa teoksissaan.

Näyttelyn teoksia yhdistää sarjallinen ajattelu, hidas tekeminen ja huumori. Omakuva-sarjan valokuvien hahmo on kevyesti vääntäytynyt helpolta näyttäviin asentoihin. Raajat ovat hieman kummallisen ja epätodellisen näköiset. Todellisuudessa asennot ovat hyvin fyysisiä ja aiheuttavat mustelmia ja muita jälkiä. Mallin voisi kuvitella olevan nukke ihmisen sijasta. Lattioilla ja kaiteiden päällä makaava hahmo on kuitenkin taiteilija itse.

Kipsivalokset ovat syntyneet dialogeina taidemaalaarien Sami Lukkarisen ja Sirpa Särkijärven kanssa. Ideana on ollut käyttää toisten taiteilijoiden tekemiä teoksia omien teosten materiaalina. Materiaalisuuden myötä maalaus muuttuu toiseksi. Näyttelyn uusin teos Valkoinen kangas sisältää maalauksen ja kolme siitä otettua kipsivalosta. Schroderusta kiinnostaa ulkopuolisuuden tunne tekijyydessä. Yhteistyö muuttaa omaa tekemistä; valta siirtyy taiteilijalta toiselle.

Seteleihin ja kankaalle kirjominen vaatii aikaa ja keskittymistä. Canis Lupus Familiaris -sarjan kirjontamateriaalina on käytetty koiran karvaa. Omistajat ovat antaneet koiran karvan mukana myös koiransa nimen, joka luo suhteen käytetyn materiaalin ja teoksen aiheen välillä. Samoin kuin pehmeä koiran karva muuttuu sitä työstäessä, seteleiden muotokuvat saavat kirjonnan myötä uuden ilmeen. Schroderus valitsee lankojen sävyt seteleihin sopiviksi ja pisto pistolta seteleiden henkilöt ylevöityvät kuninkaallisen näköisiksi uuden kampauksensa myötä.

Schroderukselle karva ja raha ovat yhdenvertaisessa asemassa. Hän kokee että materiaalilla täytyy olla jokin lähtökohta, johon kiinnittyä ja jota arvostaa. Samanaikaisesti hän miettii, onko hänellä oikeutta koskea tai kajota valitsemaansa materiaaliin. Kotimaisten Fiskarsin saksien ikoninen muoto taipuu uudelleen teoksessa Asetelma. Kova saa pehmeämpiä muotoja ja saksien uhkaavuus alkaa huvittaa.

Salossa asuva ja työskentelevä Noora Schroderus on pitänyt viime vuosien aikana yksityisnäyttelyitä Turun taidemuseossa (2017), Taidemuseo Göstassa (2016), Galleria Sculptorissa (2015) ja osallistunut ryhmänäyttelyihin Oulun taidemuseossa (2019), Hyvinkään taidemuseossa (2017) ja Keravan taidemuseossa (2016). Schroderuksen teoksia on Nykytaiteen museo Kiasman, Wihurin säätiön, Gösta Serlachiuksen taidesäätiön ja Kuntsin säätiöön talletetussa Lars Swanljungin taidekokoelmassa. Schroderus on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2014.

Ulla-Maija Pitkänen

Kiitos: Taiteen edistämiskeskus, Varsinais-Suomen rahasto, Varsinais-Suomen taidetoimikunta ja Paulon säätiö

download as pdf

NOORA SCHRODERUS
DIY
5–29 September 2019

Viewers of Noora Schroderus’s (born 1982) works can readily move from one emotional state to another. Her works abound with inventiveness, surprise the viewer with their diversity and offer silent moments of pause. Schroderus chooses her materials with care and is interested in their opportunities. Occasionally, the material finds its way to her, like dog hair, which unknown people began to offer to her after she had first used human hair in her works.

The works of this exhibition have in common serial thinking, a slow process of preparation and humour. The figure in the photographs of the self-portrait series is lightly twisted into impressive poses. The limbs have a slightly strange and unreal appearance. In reality, the poses are highly physical, causing bruises and other marks. One could imagine the model to be a doll instead of a human being. The figure lying on floors and railings, however, is the artist herself.

The plaster casts were the result of dialogues with painters Sami Lukkarinen and Sirpa Särkijärvi. The idea was to use works by other artists as the material of one’s own works. The feeling of materiality changes the painting into something else. The most recent piece in the exhibition, White Canvas, contains a painting and three plaster casts of it. In artistic authorship, Schroderus is interested in the feeling of being an outsider. Collaboration alters one’s work; power shifts from one artist to another.

Embroidery on banknotes and fabric requires time and concentration. The material of embroidery in the Canis Lupus Familiaris series is dog hair. The owners gave the artist not only dog hair but also the name of their dog, which creates a relationship between the material and the subject of the piece. In the same way as soft dog hair changes when treated, embroidery gives the portraits of banknotes a new look. Schroderus chooses the hues of the thread to suit the banknotes and the persons on the notes are ennobled, stitch by stitch, to acquire a royal appearance with their new coiffures.

For Schroderus, hair and money are of equal standing. She feels that material must have some kind of starting point, to be attached to and to be appreciated. At the same time, she considers whether she has the right to touch or interfere with the material that she chooses. The iconic form of Finnish Fiskars scissors is bent into a new shape in Still-Life. The hard element acquires softer forms and the threatening nature of the scissors starts to become amusing.

Living and working in Salo, South-West Finland, Noora Schroderus has held solo exhibitions in recent years at the Turku Art Museum (2017), Art Museum Gösta (2016) and Galleria Sculptor (2015) and has participated in group exhibitions at the Oulu Art Museum (2019), the Hyvinkää Art Museum (2017) and the Kerava Art Museum (2016). There are works by her in the collections of the Kiasma Museum of Contemporary Art, the Wihuri Foundation and the Gösta Serlachius Art Foundation, and the Lars Swanljung Collection deposited with the Kuntsi Foundation. Schroderus graduated from the Finnish Academy of Fine Arts in 2014.

Ulla-Maija Pitkänen

With thanks to: Arts Promotion Centre Finland, the Arts Council of Varsinais-Suomi, the Varsinais-Suomi Regional Fund of the Finnish Cultural Foundation and the Paulo Foundation

download as pdf

NOORA SCHRODERUS
DIY
5.–29.9.2019

Inför Noora Schroderus (f. 1982) verk är det lätt att växla mellan olika känslotillstånd. Verken sprudlar av uppfinningsrikedom, de överraskar med sin mångsidighet och de erbjuder tysta stunder av ro. Schroderus väljer sina material nogsamt och fascineras av de möjligheter de erbjuder. Ibland är det materialet som söker sig till henne, såsom hundhår: främmande människor började erbjuda henne hundhår efter att hon först hade använt människohår i sina verk.

Den gemensamma nämnaren för utställningsverken är seriellt tänkande, sävligt genomförande och humor. Gestalten på fotografierna i självporträttserien har obekymrat vridit sig i positioner som ser enkla ut. Armar och ben ger ett något egendomligt och overkligt intryck. I själva verket är positionerna väldigt fysiska och lämnar både blåmärken och andra spår. Man kunde missta modellen för en docka, men den gestalt vi ser liggande på golv och räcken är konstnären själv.

Gipsavgjutningarna har uppstått i dialoger med målarna Sami Lukkarinen och Sirpa Särkijärvi. Idén har varit att använda verk av andra konstnärer som material i egna verk. Materialiteten förvandlar målningen till någonting annat. Det nyaste verket på utställningen, Vit duk , består av en målning och tre gipsavgjutningar av den. Schroderus fascineras av känslan av utanförskap i det egna skapandet. I och med samarbetet med andra konstnärer överförs makten från en konstnär till en annan.

Brodering på sedlar och tyg kräver tid och koncentration. I serien Canis Lupus Familiaris är broderingsmaterialet hundhår. Hundägarna som donerat hundhår har också berättat vad hunden heter, varigenom det uppstår en relation mellan verkets material och motiv. Liksom det mjuka hundhåret förändras under arbetets lopp blir också porträtten på sedlarna omskapta. Schroderus väljer trådarnas nyanser så att de passar sedeln, och stygn för stygn får de avporträtterade personerna på sedlarna allt mer majestätiska drag med sina nya frisyrer.

För Noora Schroderus är hårstrån och pengar likvärda. Hon upplever att materialet måste ha sitt ursprung i någonting som man kan fästa sig vid och högakta. Samtidigt frågar hon sig om hon har rätt att vidröra och hantera det material hon valt. I verket Stilleben antar den ikoniska Fiskarssaxen nya former: det hårda mjuknar, saxens hotfullhet blir komisk.

Noora Schroderus bosatt och verksam i Salo, har under de senaste åren haft separatutställningar på Åbo konstmuseum (2017), Konstmuseet Gösta (2016) och Galleria Sculptor (2015). Hon har också deltagit i grupputställningar på Uleåborgs konstmuseum (2019), Hyvinge konstmuseum (2017) och Kervo konstmuseum (2016). Schroderus verk ingår i Lars Swanljungs samlingar som är deponerade i Kuntsi museum för modern konst, Museet för nutidskonst Kiasma, Wihuris stiftelse, och Gösta Serlachius konststiftelse. Schroderus utexaminerades från Bildkonstakademin 2014.

Ulla-Maija Pitkänen

Tack till: Centret för konstfrämjande, Egentliga Finlands fond, Egentliga Finlands konstkommission och Paulos stiftelse