ESSI KUOKKANEN
Blooming Snakes
4.–26.6.2020
Essi Kuokkasen (s.1991) ensimmäinen yksityisnäyttely Galerie Anhavassa sisältää maalauksia, jotka tarkastelevat herkistymistä toisenlaiselle olemisen tavalle. Näkyvä maailma ja sen normit joutuvat kyseenalaistetuiksi Kuokkasen maalauksissa. Katsoja kohtaa niissä hikoilevia tai itkeviä kukkia ja sitruunan, joka kärsii omasta heijastuksestaan. Hiki ja kyyneleet eritteinä inhimillistävät arjen hyödykkeet. Vahva värien käyttö voimistaa maalausten katsomiskokemusta. Maalauksissa toistuvat punainen ja keltainen ovat voimaannuttavia värejä, kun taas ruskea maadoittaa.
Maalausten hahmot ovat vahvasti omiin toimintoihinsa keskittyneitä. Heidän katseensa ovat alas luotuja ja surumielisiä. Kiireen tunnun voi aistia maalauksessa A Bad Day for a Dog Walker, jossa koiranomistajan ja hänen jalkoihinsa sotkeutuneiden mäyräkoirien liike on eri suuntiin sinkoilevaa. Kukaan heistä ei tiedä mihin suuntaan lähteä tai mihin keskittyä. Koiranomistajalle kiire on kasvattanut neljä jalkaa ja kättä. Kuokkasen maalaus luo yhtymäkohtia futuristitaiteilija Giacomo Ballan teokseen Dynamism of a Dog on a Leash vuodelta 1912, jossa Balla tutki liikkeen tuntua monistettujen koiran ja ihmisen jalkojen avulla.
Kuokkasen työskentelylle keskeistä on erilaisten havaintojen ja ideoiden tallentaminen luonnoskirjoihin. Piirtäminen on tärkeä osa prosessia, sillä vasta piirroksen myötä tulevan maalauksen aihe konkretisoituu. Kuokkaselle kuva tuleekin aina ensin ja se toimii tarpeellisena alkusysäyksenä maalausprosessin aloittamiselle. Kuvan tärkeyden ohella maalin tunnulla, hajulla, sen käsittelemisellä ja etenkin maalin liikkeellä on keskeinen rooli. Työskentelyn eri vaiheet kuten maalin sekoittaminen ja sen aikaansaama ääni luovat oman merkityksensä. Maalaaminen ja kuvat toimivat yhteistyössä ja ruokkivat toisiaan. Maali on väline, joka mahdollistaa kuvan synnyn.
Osa maalauksista saattaa olla pitkäänkin tauolla ja odottaa valmistumistaan. Sillä välin Kuokkanen työstää toisia aiheita. Prosessin myötä maalausten sisällöt voivat muuttua melkoisesti ja väliin tulevat teokset auttavat tauolla olevien maalausten viimeistelemisessä, sillä maalausten keskinäiset teemat tukevat toisiaan. Aiheiden yhtäaikaisesta työstämisestä rakentuu yksi, iso kollaasi. Kollaasi on ajatuksenjuoksua, jossa katsoja kohtaa todellisen ja kuvitellun maailman liudentumia, jotka muodostuvat yhdeksi kokonaisuudeksi.
Essi Kuokkanen asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2020. Kuokkasen edelliset yksityisnäyttelyt olivat Galleria Livessä (2019) ja Project Roomissa (2018) Helsingissä. Hänen teoksiaan on ollut esillä ryhmänäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla, mm. Galerie Anhavassa (2018), Exhibition Laboratoryssa (2018) ja Helsingin Musiikkitalossa (2016). Kuokkasen teoksia on Kiasman ja Valtion taideteostoimikunnan kokoelmissa. Suomen Taideyhdistys myönsi hänelle Dukaattipalkinnon vuonna 2019.
ANHAVA UNDERGROUND:
ELINA VAINIO
Uterra
4.- 26.6.2020
Sana ‘uterra’ on vanhaa englantia ja tarkoittaa ulkoista, ulkopuolista [outer, exterior, external], mutta sillä on myös samat juuret verbin ‘utter’ kanssa [articulate either verbally or with a cry, shout or noise] tai [put into circulation].[1]
Elina Vainion (s. 1981) tilallinen teos Uterra käsittelee ajan kulkua ja sen mittaamista. Mittaamisen välineenä Vainio on käyttänyt avaruudessa ajelehtivia fiktiivisiä aaveverkkoja. Ne leijuvat painovoimattomuudessa rispaantuen ja hajoten vähitellen osiin. Vainion vapaalla kädellä kankaalle piirtämät herkät rihmastot ja foneettiset merkit ovat takertuneet verkkoihin, joista ne ajan halki matkanneina purkautuvat hiljalleen. Äänteet ai ja aem vapautuvat ilmakehään, saavuttaen autonomisen asemansa. Äänteiden avulla Vainio on purkanut osiin olemassaolon arvoitusta.
Katosta lattiaan ulottuvat pellavakankaat hohtavat raudan, koboltin ja kromin oksideista keltaisen, sinisen ja vihreän sävyissä, vahatun piirrosjäljen loistaessa kankaalla kirkkaimpana. Paikoitellen verkkojen viivat korostuvat sinisen vahan ansiosta. Kankaita kannattelee kattoon kiinnitetty akryylistä valmistettu käänteisen s-kirjaimen muotoinen rakenne. Kaksi kangasta ovat pari, ilman toista niitä ei olisi olemassa, sillä yhdessä ne muodostavat merkityksen; minä olen.
Ikuisuuteen suuntautuvassa huudossa Vainion lähdemateriaalina toimi taidemaalari Edvard Munchin litografiavedokseen painettu teksti: “I felt the great scream throughout nature.” Huuto vaimenee nopeasti. Ilma väreilee hetken huudon voimasta, jonka jälkeen hiljaisuus on läsnä. Kankaaseen piirrettyjen nauhamaisten merkkien avulla Vainio tutkii eri tunnetiloja, sillä merkit avaavat yhteyden äänteisiin. Minkälaisia tunteita äänteet edustavat? Minkälainen on epätoivon ja toivon ääni?
Vainio on valmistunut Kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2013 ja suorittanut 2006 kandidaatin tutkinnon Lontoon Chelsea College of Art & Designissa. Viime aikoina hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa näyttelyissä Open Studios, HIAP – Helsinki International Artist Programme (2020); Senses of Sustenance, Seinäjoen Taidehalli (2020); In Various Stages of Ruins: Part I Denial, Galleria Alkovi (2020); Yhteiseloa, Nykytaiteen museo Kiasma (2019); Fictional Frictions, Gwangju Biennale (2018) ja The rights of things, Artspace Ideas Platform (2018). Vainion teoksia on Nykytaiteen museo Kiasman ja Espoon modernin taiteen museo EMMAn kokoelmissa.
[1] Online Etymology Dictionary, etymonline.com
ESSI KUOKKANEN
Blooming Snakes
4–26.6.2020
Essi Kuokkanens (f. 1991) första separatutställning på Galerie Anhava visar målningar som studerar hur det går till att öppna sig för ett annat sätt att vara. Målningarna ifrågasätter den synliga världen och dess normer. Betraktaren möter blommor som svettas eller gråter och en citron som lider av sina egna reflexioner. Svett och tårar får i sin egenskap av sekret förmänskliga vardagliga nyttoföremål.Kuokkanens intensiva kolorit förstärker den visuella upplevelsen. Återkommande rött och gult ger kraft, brunt jordar.
Gestalterna på målningarna är djupt koncentrerade på sina respektive sysslor. Deras blick är modfälld, neråtriktad. Målningen A Bad Day for a Dog Walker utstrålar brådska med sin hundägare och taxarna som vimlar kring hans ben och drar åt olika håll. Ingen av dem tycks veta vartåt de ska bege sig eller vad de ska fokusera på. Brådskan har gett hundägaren fyra armar och ben. Kuokkanens målning har kopplingar till futuristkonstnären Giacomo Ballas verk Dynamism of a Dog on a Leash från 1912, där Balla studerade rörelsekänslan via mångdubblade hund- och människoben.
Ett viktigt inslag i Kuokkanens arbetssätt är att hon tecknar ner olika iakttagelser och idéer i skissblock. Tecknandet är en viktig del av processen, för det är först i och med teckningen som den blivande målningens motiv konkretiseras. Det är just bilden som alltid kommer först för Kuokkanen, och den fungerar som en kick som sätter i gång målningsprocessen. Förutom bilden spelar också målarfärgen en viktig roll: hur den känns och luktar, hur den appliceras och framför allt dess rörelse. Också olika faser i arbetsprocessen, till exempel att blanda färgen och det ljud som då hörs, skapar egna betydelser. Målandet och bilderna samarbetar och stärker varandra. Målarfärgen är det redskap som gör bilden möjlig.
Ibland kan målningar stå undanställda en lång tid i väntan på att bli färdiga. Under den tiden arbetar Kuokkanen med andra motiv.Under processens lopp kan målningarna förändras grundligt, och de verk hon tar i tu med är till hjälp då hon slutför de undanställda verken; verkens teman stöder varandra. Det simultana arbetet med flera verk utmynnar i ett stort collage. Det består av tankegångar och associationsbanor där vi ser den reella och den imaginära världen tona bort och bli till ett.
Essi Kuokkanen bor och arbetar i Helsingfors. Hon utexaminerades 2020 som bildkonstmagister från Konstuniversitetets Bildkonstakademi. Hennes föregående separatutställningar visades på Galleria Live (2019) och Project Room (2018) i Helsingfors. Kuokkanens verk har också visats på grupputställningar både i Finland och utomlands, bland annat på Galerie Anhava (2018), Exhibition Laboratory (2018) och Musikhuset i Helsingfors (2016). Kuokkanens verk ingår i Kiasmas och Statens konstverkskommissions samlingar. Ifjol tilldelades hon Finska Konstföreningens Dukatpris.
ANHAVA UNDERGROUND:
ELINA VAINIO
Uterra
4–26.6.2020
Ordet ”uterra” är fornengelska och betyder yttre, utsida, utvärtes [outer, exterior, external], men det har också samma grund som verbet ”utter” [articulate either verbally or with a cry, shout or noise] eller [put into circulation].1
Elina Vainios (f. 1981) installation Uterra behandlar tidens gång och hur den mäts. Som mätinstrument har Vainio använt fiktiva spöknät svävande i rymden. De svävar utan tyngdkraft för att småningom rivas sönder och upplösas i stycken. Spröda mycel och fonetiska tecken som Vainio med fri hand tecknat i vax på duken har trasslat in sig i näten, från vilka de efter att ha rest genom tiden småningom frigörs. De fonetiska ljuden ai och aem frigörs i atmosfären och blir självständiga. Vainio har med hjälp av fonetiska ljud dissekerat existensens gåta.
Linnetyger med järn-, kobolt- och kromoxid hänger från taket ända ner till golvet, skimrande i gult, blått och grönt medan vaxteckningen skiner starkare på duken. Nätens linjer framträder ställvis klarare tack vare det blåa vaxet. Tygerna hänger i en konstruktion med formen av ett spegelvänt S. Två tyger bildar ett par. Utan sitt par skulle de inte finnas till, för de skapar mening tillsammans; jag är.
I ett rop ut i evigheten utgick Vainio från texten på en litografi av Edvard Munch: ”I felt the great scream throughout nature.” Ropet klingar snabbt av. Luften vibrerar en stund, sedan tystnad. Via de trådlika ritade tecknen på tyget utforskar Vainio olika känslotillstånd, för tecknen öppnar en förbindelse till de fonetiska ljuden. Vilka slags känslor representerar ljuden? Hur låter desperation, hur låter hopp?
Elina Vainio är bildkonstmagister från Bildkonstakademin 2013. Hon har en tidigare kandidatexamen från Chelsea College of Art & Design i London 2006. Under den senaste tiden har hennes verk visats bland annat på utställningarna Open Studios, HIAP – Helsinki International Artist Programme (2020); Senses of Sustenance, Seinäjoki konsthall (2020); In Various Stages of Ruins: Part I Denial, Galleria Alkovi (2020); Samlevnad, Museet för nutidskonst Kiasma (2019); Fictional Frictions, Gwangju Biennale (2018) och The rights of things, Artspace Ideas Platform (2018). Vainios verk ingår i Museet för nutidskonst Kiasmas och EMMA Esbo moderna konstmuseums samlingar.
1 Online Etymology Dictionary, etymonline.com
ESSI KUOKKANEN
Blooming Snakes
4–26 June 2020
Essi Kuokkanen’s (born 1991) first solo exhibition at Galerie Anhava features paintings speaking to a sensitivity to a different way of being. The visible world and its norms are questioned in her works, in which the viewer comes across sweating or weeping flowers and a lemon suffering from its own reflection. Sweat and tears as secretions give everyday goods a human aspect. The artist’s strong use of colour reinforces the experience of viewing them. The red and yellow reoccurring in the paintings are empowering colours, while brown has an earthing effect.
The figures in the paintings are strongly focused on their own activities, with a downward, melancholy gaze. A feeling of being in a hurry can be sensed in A Bad Day for a Dog Walker, in which the movements of a dog owner and the dachshunds tangled around her feet shoot off different directions. No one knows where to go or what to concentrate on. Being in a hurry has made the dog walker grow four legs and four arms. Kuokkanen’s work brings to mind parallels with the Futurist artist Giacomo Balla’s work Dynamism of a Dog on a Leash from 1912, in which Balla explores the feeling of movement with the duplicated feet of a dog and a human.
A core aspect of Kuokkanen’s work is to record different observations and ideas in sketchbooks. Drawing is an important part of the process, for it is only through a drawing that the subject of the future painting gains concrete form. For Kuokkanen, the image always comes first, serving as a necessary impulse for starting the process of painting. Along with the importance of the image, the feeling and smell of the painting, handling it and especially its movement play an important role. The various stages of the work, such as mixing the paint and the sound that it produces establish their own meanings. The painting and the images collaborate and nourish each other. The paint is the medium that facilitates the emergence of the image.
Some of the paintings may be put on hold for a long while to await completion. In the meantime, Kuokkanen will work on other themes and motifs. In this process, the content of the paintings may change considerably and the intervening works will assist in the finishing of the paintings set aside, because the mutual themes of the works lend support to each other. The simultaneous preparation of motifs creates a single large collage. This collage is a train of thought in which the viewer encounters a merging of the real and the imagined to form a single entity.
Essi Kuokkanen lives and works in Helsinki. She graduated as Master of Fine Arts from the Academy of Fine Arts of the University of the Arts Helsinki in 2020. Her previous solo exhibitions have been held in Helsinki at Galleria Live (2019) and Project Room (2018). Works by Essi Kuokkanen have been on display at group exhibitions in Finland and abroad, at venues including Galerie Anhava (2018), Exhibition Laboratory (2018) and the Helsinki Music Centre (2016). Her works are also included in the collections of the Kiasma Museum of Contemporary Art and the Finnish State Art Commission. Kuokkanen was awarded the Ducat Prize of the Finnish Art Society in 2019.
ANHAVA UNDERGROUND:
ELINA VAINIO
Uterra
4 – 26 June 2020
The word uterra is Old English, with the meaning ‘outer, exterior, external’, but it also shares roots with the verb ‘to utter’ in the sense of articulating either verbally or with a cry, shout or noise, or to put into circulation.[1]
Elina Vainio’s (born 1981) spatial artwork Uterra addresses the passing of time and the ways of measuring it. As her own means of measurement, she has used fictional ghost nets drifting in space. They hover in weightlessness, fraying and gradually breaking down into pieces. The delicate mycelia and phonetic signs drawn in freehand by Vainio with wax on linen have caught in the nets, from which they slowly disentangle themselves after travelling through time. The sounds ‘ai’ ja ‘aem’ are released into the atmosphere, achieving autonomous status. Vainio has broken down the question of existence into its constituent parts with the aid of sounds.
The linen textiles extending from the ceiling down to the floor glow in the various hues of yellow, blue and green of the oxides of iron, cobalt and chromium, while the waxed mark of the drawing shines brightest on the fabric. In places, the lines of the nets are emphasised by the blue wax. The textiles are suspended from an acrylic structure in the shape of a reversed letter ‘S’ that is attached to the ceiling. Two fabrics form a pair; without the other one they would not exist, for together they constitute a meaning: I am.
In the scream aimed at eternity, Vainio’s source material was the text ‘I felt the great scream throughout nature’ printed on a lithographic print by Edvard Munch. The scream dies down quickly. The air tremors for a moment from the force of the scream, to be followed by silence. Employing strip-like signs drawn on the fabric, Vainio explores different emotional states, for the signs open up a connection with sounds. What kinds of emotions do the sounds represent? What are the sounds of desperation and hope like?
Elina Vainio graduated as Master of Fine Arts from the Finnish Academy of Fine Arts in 2013, having completed a bachelor’s degree at the Chelsea College of Art & Design in London in 2006. In recent years, her work has been on show in exhibitions including Open Studios, HIAP – Helsinki International Artist Programme (2020); Senses of Sustenance, Seinäjoki Art Hall (2020); In Various Stages of Ruins: Part I Denial, Galleria Alkovi (2020); Coexistence, Kiasma Museum of Contemporary Art (2019); Fictional Frictions, Gwangju Biennale (2018) and The rights of things, Artspace Ideas Platform (2018). Works by Elina Vainio are included in the collections of the Kiasma Museum of Contemporary Art and EMMA – Espoo Museum of Modern Art.
[1] Online Etymology Dictionary, etymonline.com