Toni Vallasjoki (b. 1984) uses the tension between casual observation, repetition and change to explore issues related to measurement. He has developed his own system for counting and measuring time, and his practice typically adheres to a system or rules. The works in the exhibition echo such practices, although Vallasjoki’s style has developed in a freer direction recently, and there is humour in the works. Presented at Anhava Underground, Notes on Space consists of bronze sculptures, photographic prints and structural elements.
The individual works are all part of the whole, yet each has its own independent character. Where the first observation ends, another one continues. The large-format black-and-white photographic prints in Siilitie Note (2017, 2022) present two versions of a work exposed on paper: a positive and a negative. The works are based on an observation made in 2017, a visual note whose potential has been teased out with darkroom methods.
Vallasjoki observes his surroundings constantly to acquire the elements needed for his art. Searching for a suitable diameter for a steel pipe, he may find it in the railing of a stairwell that he uses every day. Coincidence, too, plays a part. The structural elements in the exhibition, such as wall panels and pipes, alter the viewer’s experience of the space and spawn new perceptions.
The concept of measurement is also present in the details of the structural elements. One of the pipes installed in the gallery has been cut shorter, and the cut-off piece has been placed inside a carmine-red pedestal on the floor. The internal dimensions of the pedestal are just right for the pipe segment to fit inside. The setup is a concrete embodiment of Vallasjoki’s aesthetic of observation and measurement: in order for something to be accomplished, it must first have a function and a continuum.
The cast bronze sculpture Vessel (2019, 2022) is a continuation of the previous photographic series Attempt (2019–2020), in which the shape of an object – a kind of jar – was constructed piece by piece in the images. The shape of the jar was determined by a set of measured time for each layer. Whereas the experience of viewing the photos in the Attempt series was very much affected by the numbers inscribed on the jar, the presence of the new sculpture consists of a concrete, independent shape. Yet the sculpture would not exist without the photographic series, because its size and shape are determined by the measurements performed for the photographic series.
The works in the exhibition are based on measurements embodied in the shape of the works. The routes of everyday life, the time spent traversing them, moments of departure and arrival, these are all yardsticks for Vallasjoki, just like classic units of distance, such as a cubit or a foot.
Toni Vallasjoki lives and works in Helsinki. He graduated with an MFA from the Academy of Fine Arts at the University of the Arts in 2021. Vallasjoki had previous solo exhibitions at Project Room (2020) in Helsinki and Photographic Centre Nykyaika (2018) in Tampere. In recent years, he has participated in group exhibitions in Finland and abroad, the latest being Drawing a Tiger (2021) at Galerie Anhava, curated by Jyrki Siukonen and Marko Vuokola.
Toni Vallasjoki (f. 1984) behandlar frågor kring tidmätning ur varierande perspektiv i sina verk. Han närmar sig temat via de spänningar som uppstår mellan vardagliga iakttagelser, upprepning och tillfälligheter. Vallasjoki har utvecklat ett eget måttsystem med vilket han mäter och tar tid. Typiskt för hans sätt att arbeta är att följa en systematik eller givna anvisningar. De utställda verken bär ekon från den arbetsmetoden, låt vara att uttrycket blivit ledigare och att även humor ingår. I Anhava Underground visas Notes on Space, ett urval bronsskulpturer, fotografier och byggda element.
Utställningsverken bildar en helhet trots att vart och ett har sin egen, specifika karaktär. Där den förra iakttagelsen slutar tar den följande vid. De stora svartvita fotografierna Siilitie Note (2017, 2022) visar verkens två tillstånd: positiv och negativ. Verkens utgångspunkt är en iakttagelse eller en visuell annotation från 2017 som Vallasjoki bearbetat i mörkrummet.
Vallasjoki iakttar oavbrutet sin omgivning och tar in element som han behöver i sina verk. Den rätta tjockleken på ett stålrör kan han hitta i ledstången i en trappuppgång som han dagligen går i. Även slumpen är närvarande. De rumsliga tilläggen i utställningen, såsom väggskivor och rör, skapar variation i rumsupplevelsen. Via konstruktionerna uppstår nya iakttagelser hos betraktaren.
Mätning finns närvarande även i detaljerna. Ett av rören har förkortats, och den avskurna delen har infogats i den karminröda sockeln på golvet. Sockeln är dimensionerad så att rörstumpen precis ryms in i den. Här ser vi en konkret yttring av Vallasjokis iakttagelse- och mätningsestetik: för att någonting ska kunna förverkligas måste det först ha en funktion och en kontinuitet.
Bronsskulpturen Kärl (2019, 2022) är en fortsättning på den tidigare verkserien Attempt (2019-2020), där föremålets form successivt växte fram i fotografier, bild för bild. För varje varv mätte Vallasjoki tiden, som bestämde krukans form. Där upplevelsen av fotografierna starkt påverkades av numreringarna på krukan ser vi i skulpturen en självständig, konkret form. Utan fotografiserien skulle skulpturen inte existera, eftersom skulpturen fått sin storlek och form via mätresultaten i fotografiserien.
Bakom varje utställningsverk finns mätresultat som konkretiseras i verkens former. Vardagliga rutter, den tid de kräver, avfärd och återkomst är Vallasjokis måttsticka, på samma sätt som man förr använde underarm eller fotblad som mått.
Toni Vallasjoki bor och arbetar i Helsingfors. Han utexaminerades 2021 som bildkonstmagister från Konstuniversitetets Bildkonstakademi. Tidigare utställningar: Project Room i Helsingfors 2020 och Valokuvakeskus Nykyaika i Tammerfors 2018. Under de senaste åren har Vallasjoki deltagit i grupputställningar både i Finland och utomlands. Den senaste var grupputställningen Drawing a Tiger på Galerie Anhava 2021, kuraterad av Jyrki Siukonen och Marko Vuokola.
– Ulla-Maija Pitkänen
Toni Vallasjoki (s. 1984) käsittelee teoksissaan monipuolisesti ajan mittaamisen kysymyksiä arkisten havaintojen, toiston ja sattuman välille muodostuvien jännitteiden kautta. Hän on kehittänyt oman mittajärjestelmän, jolla hän laskee ja ottaa aikaa. Vallasjoen työskentelylle tyypillistä on järjestelmän tai ohjeiden noudattaminen. Näyttelyssä nähtävissä teoksissa on kaikuja näihin toimintatapoihin, vaikka ilmaisu on osin muuttunut vapaammaksi ja mukana on huumoria. Galerie Anhavan Undergroundissa esitettävässä kokonaisuudessa Notes on Space on mukana pronssiveistoksia, valokuvavedoksia ja tilaan rakennettuja elementtejä.
Näyttelyn teokset muodostavat kokonaisuuden, vaikka niistä jokaisella on oma, itsenäinen luonteensa. Siitä mihin ensimmäinen havainto loppuu, toinen jatkaa. Suurikokoiset mustavalkoiset valokuvavedokset Siilitie Note (2017, 2022) esittävät paperille valotettujen teosten kaksi mahdollisuutta: positiivin ja negatiivin. Teosten lähtökohtana on toiminut vuonna 2017 tehty havainto, kuvallinen muistiinpano, jota Vallasjoki on pimiössä työstänyt eteenpäin.
Vallasjoki havainnoi ympäristöään lakkaamatta, ja poimii sieltä teoksiinsa tarvittavat elementit. Sopiva teräsputken paksuus saattaa löytyä hänen päivittäin kulkemansa käytävän porraskaiteesta. Myös sattuma on läsnä. Näyttelyyn tehdyt tilalliset lisäykset, kuten seinälevyt ja putket muuttavat tilan kokemusta. Rakenteiden ansiosta syntyy uusia havaintoja, jotka ovat katsojan tekemiä.
Mittaaminen on läsnä myös tilaan rakennetuissa yksityiskohdissa. Yksi näyttelytilaan asetetuista putkista on leikattu lyhyemmäksi ja poisleikattu pala siirretty lattialla makaavan karmiininpunaisen jalustan sisään. Jalustan sisämitta on toteutettu juuri sen kokoiseksi, että putken pala mahtuu sen sisään. Tässä konkretisoituu Vallasjoen huomioiden ja mittaamisen estetiikka: jotta jokin on mahdollista toteuttaa, täytyy sillä ensin olla funktio ja jatkumo.
Pronssista valettu veistos Astia (2019, 2022) on jatkoa aiemmin toteutetulle Attempt -nimiselle teossarjalle (2019-2020), jonka jokaisessa valokuvassa esineen muoto rakentui kuva kuvalta. Kierros kierrokselta mitattu aika määritti Vallasjoen rakentaman ruukun muodon. Kun valokuvien katsomiskokemusta määrittivät vahvasti ruukun kylkeen tehdyt numeroinnit, on nyt nähtävässä veistoksessa läsnä itsenäinen, konkreettinen muoto. Ilman valokuvasarjaa veistosta ei olisi olemassa, sillä veistoksen koko ja muoto on syntynyt valokuvassarjassa toteutetun mittaustulosten kautta.
Näyttelyn teosten taustalla on mitattuja tuloksia, jotka konkretisoituvat teosten muodoissa. Arkipäiväiset reitit, niihin käytetty aika, lähteminen ja palaaminen ovat Vallasjoelle mittatikkuja, kuten ennen mittana käytetty kyynärvarsi tai jalkaterän pituus.
Toni Vallasjoki asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2021. Vallasjoen edelliset yksityisnäyttelyt olivat Project Roomissa (2020) Helsingissä ja Valokuvakeskus Nykyajassa (2018) Tampereella. Hän on osallistunut viime vuosina ryhmänäyttelyihin niin Suomessa kuin ulkomailla. Viimeisimpänä Jyrki Siukosen ja Marko Vuokolan kuratoimaan ryhmänäyttelyyn Drawing a Tiger (2021) Galerie Anhavassa.