Jani Ruscica: Not-knot | 5 – 29 October 2023

Jani Ruscica, Not-knot, installation view. Photo: Jussi Tiainen

EN FI SV

Cut doors and windows to make room.
Where the room isn’t, there’s room for you.

So the profit in what is
is in the use of what isn’t.

–Lao Tzu, interpreted by Ursula Le Guin

Not-knot, Jani Ruscica’s fourth solo show at Galerie Anhava, strives to break away from rigid frameworks of binary thinking to discover new junctures, connections and polyphonic forms of being. In the murals stretching along the gallery walls, works printed on rice paper, a video installation and confetti scattered across the floor, refusal appears as potential: one “no” opens the door to many “yeses”. Not-knot is a living situation, a node where old knots and conventions of naming come undone and dissolve only to form new, intricate bonds.

Ruscica works with the mediums of sculpture, moving and printed image, and performance. At the core of their practice lies a need to destabilise our relationship with signs, materials, language and the body, rendering it volatile and precarious. In their new works, Ruscica seeks to disrupt continuums even further, stretching the appropriated signs and symbols of the murals until they become virtually unrecognisable, and rejecting both linguistic expression and normative conceptions of the body.

The seemingly coherent form found in Ruscica’s earlier woodcuts has, in the new works, been decomposed and reassembled into a fragmentary weave: in addition to the engraved wood cut plates, other imprints on the paper include clothes, plants, electrical wires, straps and strings, all rendered in vibrant colours. Alongside trouser legs, sleeves and skirts, the printed shapes include the artist’s own body parts and face, their soft, hazy forms alternating with the precise imprints of seams, pleats and cuffs. The wood reliefs and the hybrid compositions made from joined shapes of paper echo the surrealist technique of the exquisite corpse, in which a figure is assembled through a playful, collective sequence of separate, individual drawings.

The sculptural video installation Polynotknot (and they bloom) keeps changing its form, with its clips continuously and randomly shuffled into a new order. Within the imaginative fleshy shapes and masses one can discern a varying number of mouths, eyes and drawings on the skin. The organically folding and piling figures remain uncoded, their improvisational, non-linguistic polyphony humming, buzzing and vibrating around the gallery space.

In the site-specific murals symbols lean against doorways, animal figures undulate along walls, enveloping the gallery and its audience, turning around bends and curving along the corners of the angular space. Cut from the gallery’s paper waste, spiral confetti is fluidly pushed around by the visitors feet into new formations and spaces. The flexible, unfixed form of the works is purposefully ephemeral: the works continuously regroup and reshape, even as one views them. Their porosity and impermanence refuses coherence, certainty or even legibility. This rebellious indifference to constraints liberates form to seek, through refusal, new, unpredictable and surprising positions.

Jani Ruscica (b.1978, Finland/Italy) studied sculpture at the Chelsea College of Art & Design in London and media art at the Finnish Academy of Fine Arts in Helsinki. Ruscica’s most recent solo exhibitions were at Kunsthalle Helsinki (2022) and 1646 art space in The Hague (2021). Their works have also appeared in numerous group exhibitions, including Kiran Nadar Museum, New Delhi (2023); 6th Dhaka Art Summit, Dhaka, Bangladesh (2023); HAM, Helsinki (2023); MMOMA, Moscow (2021); AGWA, Perth (2020); and the 1st Riga Biennial (2018). Ruscica has work in the collections of the Centre Pompidou, the Saastamoinen Foundation and Museum of Contemporary Art Kiasma. In 2018, the Finnish Art Society awarded the William Thuring Prize to Ruscica.

–Aleksandra Oilinki

Cut doors and windows to make room.
Where the room isn’t, there’s room for you.

So the profit in what is
is in the use of what isn’t.

–Lao zi, i tolkning av Ursula Le Guin

Not-knot, Jani Ruscicas fjärde separatutställning på Galerie Anhava, vill på olika sätt frigöra sig från det binära tänkandets stela ramar för att finna nya kontaktytor, samband och polyfona existensformer. I målningar på galleriets väggar, på tryckta rispappersverk, i videoinstallationen och i konfetti utspridd på golvet framstår förbud som en möjlighet: ett ”nej” öppnar dörren för många ”ja”. Not-knot eller icke-knut är en levande situation, en punkt där gamla knutar och benämningssätt löses upp för att bilda nya, sammansatta bindningar.

Ruscica använder sig av metoder från skulpturkonst, rörlig bild, tryckt bild och scenkonst. I fokus för hens verk är ofta en strävan att rubba ett invant förhållande till ett märke, ett material, ett språk eller till kroppen, att destabilisera det och göra det oberäkneligt. I Ruscicas nya verk finns en strävan att ytterligare bryta kontinuiteter: de tecken och symboler som väggmålningarna utgår från är uttänjda nästan till oigenkännlighet samtidigt som både språket som uttrycksform och den normativa kroppsuppfattningen nu lyser med sin frånvaro.

Den obrutna formen i Ruscicas tidigare träsnitt är i de nya verken splittrad och därefter sammanställd till en fragmentarisk väv: förutom den urgröpta träskivan har Ruscica i glödande färger tryckt bl.a. klädesplagg, växter, elkablar, remmar och snören på papper. Som förlängningar till allehanda ärmar, byxben och kjolar har hen också tryckt sina egna kroppsdelar och sitt ansikte. Deras mjukt skira former varieras med sömmarnas, veckens och resårernas skarpa konturer. Trärelieferna och de hybridaktiga verken av sammanfogade papper av varierande form kan man urskilja ekon från surrealisternas exquisite corpse -teknik där en gestalt uppstår som en lekfull komposition av självständigt tecknade bilder i följd.

Också den skulpturala videoinstallationen Polynotknot (and they bloom) byter oavbrutet skepnad: med slumpmässig upprepning byter verkets olika delar ständigt plats. I de fantasifulla, böjliga massorna framträder två munnar, teckningar på huden och varierande mängder ögon. De organiskt slingrande, okodade gestalternas former varvas på varandra, deras improvisatoriska, icke-språkliga polyfoni väser, smattrar och ekar i rummet.

De platsspecifika väggmålningarnas symboler lutar mot dörröppningen, djurgestalter böljar fram på väggarna och sluter såväl publik som konstverk inom sig, vänder sig runt knuten och kröker sig längs hörnen. Spiralformad konfetti av galleriets returpapper förs med besökarnas fötter till nya platser där de bildar nya mönster. Verkens smidiga form är målmedvetet provisorisk, verken formas och organiseras ständigt på nytt under betraktarnas blick. Deras poröshet och flyktighet vägrar att underordna sig koherens, all slags säkerhet, rentav pålitlighet. Denna tygellösa okuvlighet ger formen friheten att via förnekelse inta nya, slumpmässiga och överraskande positioner.

Jani Ruscica (f. 1978, Finland/Italien) har studerat skulptur vid Chelsea College of Art & Design i London samt mediekonst vid Bildkonstakademin i Helsingfors. Sina senaste separatutställningar har hen haft på Helsingfors Konsthall (2022) och 1646 Art Space i Haag (2021). Ruscicas verk har också visats på många grupputställningar, bl.a. i Kiran Nadar Museum, New Delhi (2023); 6^thDhaka Art Summit, Dhaka, Bangladesh (2023); HAM, Helsingfors (2023); MMOMA, Moskva (2021), AGWA, Perth (2020); 1^st Riga Biennial (2018).Ruscicas verk ingår i bl.a. Centre Pompidous, Saastamoinenstiftelsens och Kiasmas samlingar. År 2018 tilldelades hen Finska Konstföreningens William Thuring-huvudpris.

–Aleksandra Oilinki

Cut doors and windows to make room.
Where the room isn’t, there’s room for you.

So the profit in what is
is in the use of what isn’t.

–Laotse, tulkinnut Ursula Le Guin

Not-knot, Jani Ruscican neljäs yksityisnäyttely Galerie Anhavalla pyrkii eri tavoin irtautumaan jähmeistä kaksinapaisen ajattelun raameista ja löytämään uusia liitoskohtia, yhteyksiä ja moniäänisiä olemisen muotoja. Gallerian seiniä pitkin venyvissä muraaleissa, riisipaperille painetuissa teoksissa, videoinstallaatiossa ja lattialle levittyvässä konfetissa kielto näyttäytyy potentiaalina: yksi ”ei” avaa oven monelle ”kyllälle”. Not-knot eli ei-solmu, on elävä tilanne, kohta, jossa vanhat solmut ja nimeämisen tavat purkautuvat ja liukenevat muodostaakseen uusia, monisäikeisiä sidoksia.

Ruscica työskentelee monipuolisesti kuvanveiston, liikkuvan ja painetun kuvan ja esitystaiteen metodein. Teosten ytimessä on usein pyrkimys horjuttaa tuttua suhdetta merkkiin, materiaaliin, kieleen tai kehoon, muuttaa se epävakaaksi ja arvaamattomaksi. Uusissa teoksissaan hän on pyrkinyt katkaisemaan jatkumoita entisestään: venyttänyt muraalien lähtökohtina toimineet merkit ja symbolit lähes tunnistamattomiksi, ja hylännyt teoksissaan kielellisen ilmaisun ja normatiivisen käsityksen kehosta.

Ruscican aiemmissa puupiirroksissa esiintynyt ehyt muoto on nyt uusissa teoksissa hajautettu ja koottu uudelleen fragmentaariseksi kudelmaksi: kaiverretun puulaatan lisäksi papereille on hehkuvin värein painettu mm. vaatteita, kasveja, sähköjohtoja, remmejä ja naruja. Erilaisten hihojen, lahkeiden ja hameiden jatkoksi on taiteilija painanut myös omia kehonosiaan ja kasvojaan. Näiden utuisen pehmeä painojälki vuorottelee tarkkoina piirtyneiden saumojen, laskosten ja resorien kanssa. Puureliefeissä ja erimuotoisista papereista yhteen liitetyissä, hybridimäisissä kokonaisuuksissa on kaikuja surrealistien exquisite corpse -tekniikasta, jossa hahmo syntyy jatkopiirroksena, useamman itsenäisen kädenjäljen leikkisänä kompositiona.

Veistoksenkaltaisena kohoava videoinstallaatio Polynotknot (and they bloom) muuttaa myös jatkuvasti muotoaan: satunnaistoisto arpoo teoksen osille aina uuden järjestyksen. Mielikuvituksellisista, taipuisista massoista erottuu kaksi suuta, piirroksia ihon pinnassa, ja vaihteleva määrä silmiä. Orgaanisesti kiertyvien, koodaamattomiksi jäävien hahmojen muodot kasautuvat ja lomittuvat, ja niiden improvisaatioon perustuva, ei-kielellinen polyfonia suhisee, pärisee ja kaikuu tilassa.

Paikkasidonnaisissa seinämaalauksissa symbolit nojaavat oviaukkoon, eläinhahmot aaltoilevat seinien ympäri käärien salin teokset ja katsojat sisäänsä, kääntyvät kulman yli ja kaartuvat nurkkia pitkin kulmikkaan tilan mukana. Gallerian keräyspaperista leikatut, spiraalinmuotoiset konfetit kulkeutuvat vierailijoiden jaloissa uusiin muodostelmiin ja uusiin paikkoihin. Teosten taipuisa muoto on määrätietoisen väliaikainen, teokset muovautuvat ja järjestäytyvät katsoessa aina uudelleen ja uudelleen. Niiden huokoisuus ja epäpysyvyys kieltäytyy koherenssista, kaikenlaisesta varmuudesta, ja jopa luettavuudesta. Tämä kuriton kahlitsemattomuus vapauttaa muodon hakeutumaan kiellon kautta uusiin, sattumanvaraisiin ja yllättäviin asentoihin.

Jani Ruscica (s.1978, Suomi/Italia) on opiskellut kuvanveistoa Chelsea College of Art & Designissa Lontoossa ja mediataidetta Kuvataideakatemiassa. Hänen viimeisimmät yksityisnäyttelynsä olivat Helsingin Taidehallissa (2022) ja 1646 Art Spacessa, Haagissa (2021). Ruscican teoksia on esitetty laajasti myös ryhmänäyttelyissä, esim: Kiran Nadar Museum, New Delhi (2023); 6^thDhaka Art Summit, Dhaka, Bangladesh (2023); HAM, Helsinki (2023); MMOMA, Moskova (2021); AGWA, Perth (2020); 1^st Riga Biennial (2018). Ruscican teoksia on hankittu mm. Centre Pompidoun; Saastamoisen säätiön ja Kiasman kokoelmiin. Vuonna 2018 hänet palkittiin Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -pääpalkinnolla.

–Aleksandra Oilinki