Joel Slotte: A Kiss at the Cemetery Gate | 8 August – 1 September 2024

Joel Slotte, Iridescent Wings and the Crackle of Bottle Money, 2024, oil on canvas, 170 x 150 cm

EN FI SV

Galerie Anhava is pleased to open its autumn season with an exhibition of Joel Slotte‘s gently ferocious paintings entitled A Kiss at the Cemetery Gate. Instead of shining heroes or powerful achievers, Slotte’s art focuses on complex underdogs, bruised thinkers and weary revellers. The paintings are seamlessly layered with medieval knights, plant mythology, falafel-greasy incidences and jagged death metal logos. The works move effortlessly from lush gardens and shabby bike sheds to the murkiness of art history, the far edges of the universe, or the gates of a cemetery.

Sometimes described as autofiction, the portraits are often triggered by a mundane moment or observation of real life – the shame of having to break into your own storage cage, getting drenched at a summer festival, sharing a campfire evening with a friend. From such experiences and faces of friends, Slotte crafts rich symbolic scenes that are dense with meaning, empathetic in their gaze, and breathtaking in their details. Moving from large canvases to smaller coloured pencil drawings, the palette becomes more acidic, the figures more fantastical, the line more unforgiving.

The restless and conflicted characters in Slotte’s paintings have been bruised and now defend themselves against the world with spikes, protective walls, or by retreating into their mind. Their features are rugged, their gaze inaccessible yet relatable. The figure in Endless Cloak and Howling Candles attempts to anchor himself in fantasy by dressing up in a cape and a hat from a costume shop. One feels safer with the ghostly scenario in the background than with the real world, the eventual destruction of which is signalled by the Extinction Rebellion sticker on the rubbish bin.

The immersiveness of the images is enhanced by the precision of the captured moments, tones, smells, tastes, sensations and moods – spaghetti sucked between the lips in the smell of approaching rain, the sticky surface of a plastic garden chair under tartly hanging apples, sweet nectarine juice dripping from the corners of the mouth in the hum of a pallid subway train, the revelation striking a swimmer in a dark pond in the forest like a lightning bolt burning a scar on the forehead. The plants and patterns around the scenes serve as markers to the characters’ mindscapes. Band shirts are emblazoned with names like Sonic Poison and Witch Vomit. Ruins smoulder and a heart bleeds in arm tattoos. The rowan tree, an observer’s plant, frames the activities of a precariat imp as a windowless fairy-tale castle in the background fades further and further away.

Notwithstanding the lonely wanderers and glimpses of despair, the romantic title of the exhibition hints at a rediscovered connection, an encounter with the other, rest from loneliness, if only for a moment. A scratched, armoured figure tenderly holds a rose (that stung him earlier?), while the hands of a green-patinated bronze figure descend to offer comfort to whiskey-soaked sorrow.

-Oona Latto

Joel Slotte (b. 1987, Kokkola) lives and works in Helsinki. He graduated from the Academy of Fine Arts in 2016. In 2021, Slotte was elected the Young Artist of the Year. His work has been shown in numerous solo and group exhibitions, most recently in a major solo exhibition at the Turku Art Museum in spring 2024. In 2022 he was invited to the international ARS22 exhibition of contemporary art at the Museum of Contemporary Art Kiasma. Slotte’s works have been acquired by major public and private collections in Finland, Sweden and Denmark, including the art museums of Helsinki, Tampere and Turku, the Museum of Contemporary Art Kiasma, the Jenny and Antti Wihuri Foundation and the Pro Artibus Foundation.

Galerie Anhava har glädjen att öppna höstsäsongen med Joel Slottes milt häftiga separatutställning En kyss vid kyrkogårdens port. I Joel Slottes verk är det inte starka segrare eller glassiga hjältar som står i centrum, utan verken fokuserar på komplicerade existenser i underläge, kantstötta grubblare och utmattade festprissar. I målningarna samsas medeltida riddare, växtmytologi, falafelflottiga episoder och risiga death metal-loggor. Frodiga trädgårdar och sjabbiga cykelkällare följs av konsthistoriens dunkel, universums rand och kyrkogårdens port som en naturlig fortsättning.

Porträtten, som också beskrivits som autofiktion, har ofta sin upprinnelse i en alldaglig upplevelse eller iakttagelse – skamkänslan av att ha brutit sig in i sitt eget vindskontor, att få kläderna dyblöta på en sommarfestival eller en kväll vid lägerelden tillsammans med en kompis. Utifrån dessa erfarenheter och närstående människors ansiktsdrag skapar Slotte tablåer fulla med frodig symbolik, tätt packade med betydelser – tablåer med empatisk blick och utmattande detaljrikedom. Då blicken vandrar vidare från de stora målardukarna till de mindre teckningarna med färgpenna blir nyanserna allt syrligare, gestalterna allt mer sagolika och strecket allt skoningslösare.

I Slottes målningar har de rastlösa och motsägelsefulla gestalterna fått stryk och försvarar sig nu mot världen med pikar och skyddsmurar eller genom att försjunka i egna grubblerier. Anletsdragen är sträva, blickarna onåbara men ändå lätta att identifiera sig med. Gestalten i verket Ändlös mantel och ylande stearinljus försöker förankra sig i fantasin genom att klä sig i mantel och hatt från en maskeradbutik. Spökscenariot i fonden känns tryggare än den riktiga världen (vars förstörelse Extinction Rebellions klistermärke på soptunnan påminner oss om).

Upplevelsen av bilderna förstärks av precisionen i alla de ögonblick, nyanser, dofter, smaker, känningar och stämningar som fångats i dem – spaghetti som sugs in mellan två läppar i doften av begynnande regn, plaststolens kladdiga yta under grälla äpplen, nektarin rinnande ur en mungipa i det blekljusa tunnelbanetågets sus, simmarens plötsliga snilleblixt i det mörka skogstjärnet, likt en blixt som bränner ett ärr i pannan. Växterna och mönstren i omgivningen fungerar som karttecken i gestalternas själslandskap. På rockbandströjorna smattrar namn som Sonic Poison och Witch Vomit. Armtatueringarnas rykande ruiner och blödande hjärtan. En rönn, iakttagarens växt, inramar prekariatälvans pyssel medan fondens fönsterlösa sagoslott försvinner allt längre bort.

Alla ensamma irrande gestalter och glimtar av desperation till trots refererar utställningens romantiska titel till en funnen gemenskap, ett möte med en annan, ett slut på ensamheten, åtminstone för ett ögonblick. Den rispiga gestalten i rustning håller alltjämt rosen (den som tidigare stack honom?) ömt i sin hand, gestalten i brons, nu grönoxiderad, sänker sina händer för att bringa tröst i den whiskytunga sorgen.

– Oona Latto

Joel Slotte (f. 1987, Karleby) bor och arbetar i Helsingfors. Han utexaminerades från Bildkonstakademin 2016 och utsågs 2021 till Årets unga konstnär. Slottes verk har visats på talrika separat- och grupputställningar, senast i våras på en omfattande separatutställning på Åbo konstmuseum. Hans verk har köpts till många betydande offentliga och privata samlingar i Finland, Sverige och Danmark, bl.a. konstmuseerna i Helsingfors, Tammerfors och Åbo, Museet för nutidskonst Kiasma, Jenny och Antti Wihuris fond och stiftelsen Pro Artibus samlingar.

Galerie Anhavalla on ilo avata syyskautensa Joel Slotten lempeän hurjalla yksityisnäyttelyllä Suudelma hautausmaan porteilla. Joel Slotten teosten fokuksessa eivät ole vahvat menestyjät tai kiiltävät sankarit, vaan niissä huomio kiinnittyy monimutkaisiin altavastaajiin, kolhiintuneisiin pohdiskelijoihin ja väsyneisiin juhlijoihin. Maalauksiin kerrostuu saumattomasti keskiaikaisia ritareita, kasvimytologiaa, falafelrasvaisia sattumuksia ja risukkoisia death metal -logoja. Vehreistä puutarhoista ja nuhjuisista pyöräkellareista liikutaan luontevasti taidehistorian hämärään, universumin laidalle ja hautausmaan porteille.

Autofiktioksikin kuvaillut muotokuvat sysää usein alulle jokin tosielämän arkinen hetki tai havainto – omaan häkkikomeroon murtautumisesta aiheutunut häpeä, kastuminen kesäfestivaaleilla tai ystävän kanssa jaettu ilta nuotion äärellä. Näistä kokemuksista ja omista sekä hänelle läheisten kasvonpiirteistä Slotte muovaa symboliikaltaan reheviä, merkityksiltään tiiviitä, katseeltaan empaattisia ja yksityiskohdiltaan hengästyttäviä kuvaelmia. Suurista maalauskankaista pienempiin puuväripiirroksiin siirryttäessä värit muuttuvat entistä hapokkaammiksi, hahmot satumaisemmiksi ja viiva armottomammaksi.

Slotten maalauksissa rauhattomat ja ristiriitaiset hahmot ovat saaneet nenilleen ja puolustautuvat nyt maailmaa vastaan piikein, suojamuurein tai vaipumalla omiin ajatuksiinsa. Piirteet ovat rosoisia, katseet saavuttamattomia, kuitenkin samaistuttavia. Loputon viitta ja ulvovat kynttilät -teoksen hahmo yrittää ankkuroitua fantasiaan pukeutumalla naamiaiskaupan viittaan ja hattuun. Taustan kummitusskenaario tuntuu turvallisemmalta kuin todellinen maailma (jonka tuhoista muistuttaa roskapöntön kylkeen liimattu Elokapinan tarra).

Kuviin uppoutumista voimistaa niihin vangittujen hetkien, sävyjen, hajujen, makujen, tuntojen ja tunnelmien tarkkuus – huulten väliin imeytyvä spagetti lähestyvän sateen tuoksussa, muovisen puutarhatuolin lähmäinen pinta kirpeinä riippuvien omenoiden alla, kelmeän metron huminassa suupielillä valuva makea nektariini, tummassa metsälammessa uimariin iskeytyvä oivallus, kuin salama, joka polttaa otsaan arven. Ympäröivät kasvit ja kuviot toimivat karttamerkkeinä hahmojen mielenmaisemiin. Bändipaidoissa säksättävät nimet kuten Sonic Poison ja Witch Vomit. Käsivarsien tatuoinneissa rauniot savuavat ja sydän vuotaa. Pihlaja, tarkkailijan kasvi, reunustaa prekariaattikeijun puuhia taustan ikkunattoman satulinnan kadotessa yhä kauemmas.

Yksinäisistä harhailijoista ja epätoivon pilkahduksista huolimatta näyttelyn romanttinen nimi vihjaa löydettyyn yhteyteen, toisen kohtaamiseen, yksinäisyyden lakkaamiseen, edes hetkeksi. Naarmuinen, haarniskoitu hahmo pitelee yhä hellästi (häntä aiemmin pistänyttä?) ruusua ja vihreäksi hapettuneen pronssihahmon kädet laskeutuvat tuomaan lohtua viskinhuuruiseen murheeseen.

-Oona Latto

Joel Slotte (s. 1987, Kokkola) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui Kuvataideakatemiasta 2016. Vuonna 2021 Slotte valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Hänen töitään on nähty lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä, viimeisimpänä Turun taidemuseon laaja yksityisnäyttely keväällä 2024. Nykytaiteen museo Kiasman kansainväliseen ARS22-näyttelyyn Slotte valittiin mukaan yhtenä harvoista suomalaistaiteilijoista. Slotten teoksia on hankittu moniin merkittäviin julkisiin ja yksityisiin kokoelmiin Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa, mukaa lukien Helsingin, Tampereen ja Turun taidemuseoiden, Nykytaiteen museo Kiasman, Jenny ja Antti Wihurin rahaston ja Pro Artibus -säätiön kokoelmat.