Heini Aho: The Spider Learned to Count | 5 – 29 June 2025

Heini Aho, The Spider Learned to Count, 2025, steel, concrete, paint, candle wax, cotton string, steel wire, receipt paper. Photo: Jaska Poikonen

EN FI SV

The gallery’s spring season concludes with The Spider Learned to Count, Heini Aho‘s insightful, witty and wise show in which she plays with everyday objects scaled up to monumental proportions and examines seemingly insignificant things. A watercolour palette is enlarged to colossal size, while bronze tea bags await their user in a cup, looking strikingly authentic. Aho finds endless potential in everyday objects. In her video work Individually Wrapped, a car tyre slowly rolls over a sequence of wrapped, bottled and bagged packages that pop, burst and flatten before our eyes.

A large bronze sculpture, Holy Tip, rests on a glass surface. Its amount cannot be determined, as the pattern is a composite of two different banknotes and the tip is thus not valid currency. Nearby, a sculptural duo from the series Small Sculptures That Tell Us Something Big Was Here reclines on a pedestal. Titled Half-Eaten, it features a cast-aluminium watermelon and lemon, both sliced in half, with foil covering the cut surfaces.

In the exhibition’s title piece, The Spider Learned to Count, a spider spins its web while counting wooden abacus beads, carrots cast in candle wax, and pale concrete pea pods. The spider – a creature most humble and often shunned – can travel unnoticed on your shoulder or in your bag. Its web is famously delicate yet strong. Aho’s version is forged from steel.

Heini Aho’s work is marked by a sensitive approach to materials. Her process remains open, embracing materials like candle wax, bronze, brass or concrete. These choices incorporate important possibilities: one material never excludes another, rather, they open up mutual potentialities, endowing Aho’s work with conceptual richness.

A huge price tag on the floor evokes a sense of both gain and loss. Made from brass and copper, Eternal Discount reflects the notions of value as well as trash – the price tag being the first thing removed and discarded after a purchase.

In the downstairs space, we encounter the soles of enormous shoes, rubbery and elastic in appearance yet made of solid stone. Heini Aho’s scale of being and living is boundless. These works imitating treads are an exploration of the meaning of scale itself. Lodged in the grooves are seemingly meaningless objects such as matches, twigs, and squashed chewing gum, all cast in tin. It is this play with different scales that is the secret of the ingenuity of Aho’s art.There is no such thing as trash. There is only a way of relating to things.

– Ulla-Maija Pitkänen

Acknowledgements: Finnish Cultural Foundation, Arts Promotion Centre Finland, Niilo Helander Foundation, AVEK

Heini Aho (b. 1979) lives and works in Turku, Finland. She graduated from the Turku Arts Academy in 2003 and from the Academy of Fine Arts in 2015. Her most recent solo exhibitions include shows at WAM at the Kilta Gallery of Turku City Art Museum, Turku (2025); Galleria Sinne, Helsinki (2022); Galerie Anhava (2020); and Galleri Fikka, Porvoo (2020). She has participated in numerous group exhibitions, most recently at the Museum of Contemporary Art Kiasma (2022–2023); Stadtgalerie Kiel, Germany (2022); Kunsthalle Helsinki (2022); and Harris Gallery, Los Angeles, USA (2022). Her public artworks can be seen at Sompasaari and the Finnish–Russian School in Helsinki, and at the Lighthouse hospital in Turku. In 2016, Aho was awarded the Finnish art Society’s William Thuring Prize.

I sina verk på den insiktsfulla och sangviniskt kloka utställningen Spindeln lärde sig räkna som samtidigt avslutar galleriets vårsäsong leker Heini Aho med vardagliga föremål i uppförstorad skepnad och med att studera skenbart obetydliga ting. Akvarellpaletten har vuxit till maximal storlek, och verklighetstrogna tepåsar i brons väntar i en kopp på att tas i bruk. Aho ser oräkneliga möjligheter i de alldagliga tingens värld. I videokonstverket Individuellt förpackad kör ett bildäck i maklig takt över en mängd inplastade, buteljerade och påsförpackade produkter som smäller, sprutar och plattas till inför vår blick.

Den stora bronsstatyn Heliga dricks är placerad på en yta täckt med glas. Beloppet framgår inte, eftersom ytmönstret består av två olika sedlar och därmed inte är gångbar valuta. På en sockel intill vilar Halvt uppätet som ingår i serien Små skulpturer som vittnar om att det nyligen fanns någonting stort. Snittytorna på en halverad citron och vattenmelon i aluminium är täckta med folie.

I utställningens titelverk Spindeln lärde sig räkna spinner en spindel sitt nät och räknar träkulor från en kulram, stearinavgjutna morötter och bleka betonggjutna ärtskidor. Spindeln – denna högst anspråkslösa och ofta fruktade figur – kan färdas som en osedd fripassagerare på axeln eller på bottnen i en väska. Spindelnät är som bekant extremt tunna men samtidigt kända för sin hållfasthet. Ahos nät är tillverkat i stål.

Utmärkande för Heini Ahos arbete är hennes sensitivitet inför materialval. Arbetsprocessen förblir öppen genom hela skapandet. Som material kan hon välja stearin, brons, mässing eller betong. Valen rymmer viktiga möjligheter: det ena materialet utesluter inte det andra utan skapar snarare fler möjligheter. Det är just dessa val som ger Ahos arbete dess innehållsliga rikedom.

En stor prislapp på golvet väcker en känsla av att få men också av att avstå. Evig rea i mässing och koppar rymmer betydelser kring både värde och skräp. Prislappen är det första man sliter loss från en inköpt vara och kastar bort.

I galleriets källarrum får vi titta in i jättelika skor med sulor gjorda av gummi och elastiska material men också av hård sten. Heini Aho lever och existerar i en gränslös skala. Verk som imiterar skosulor reflekterar över betydelsen av tingens varierande skalor. I sulornas mönster har betydelselösa ting gjutna i tenn fastnat –tändstickor, kvistar, tuggummi och tillplattat tuggummi. Just i sättet att behandla olika skalor ligger Ahos genialitet. Det finns inte en enda sorts skräp. Det finns sätt att förhålla sig till saker och ting.

– Ulla-Maija Pitkänen

Vi tackar: Suomen Kulttuurirahasto, Centret för konstfrämjandet, Niilo Helander-stiftelsen, Avek

Heini Aho (f. 1979) bor och arbetar i Åbo. Hon utexaminerades från Åbo Konstakademi 2003 och Bildkonstakademin 2015. Bland hennes senaste separatutställningar kan nämnas utställningarna på WAM – Åbo stads konstmuseum, Kilta Galleriet, Åbo (2025), Galleria Sinne, Helsingfors (2022), Galerie Anhava (2020) samt Galleri Fikka, Borgå (2020). Aho har deltagit i många grupputställningar, senast på Museet för nutidskonst Kiasma (2022–23), Stadtgalerie i Kiel, Tyskland (2022), Helsingfors Konsthall (2022) samt Harris Gallery i Los Angeles, USA (2022). Hennes offentliga verk kan i Helsingfors ses på Sumparn och i Finsk-ryska skolan samt i Åbo i Fyrsjukhuset. Aho tilldelades Finlands konstförenings William Thuring-pris 2016.

Oivaltavassa ja kepeän viisaassa kevätkauden viimeisessä näyttelyssä Hämähäkki oppi laskemaan Heini Ahon teokset leikittelevät isoihin mittakaavoihin kasvatetuilla arkisilla esineillä ja mitättömiltä vaikuttavien asioiden tarkastelulla. Vesiväripaletti on kasvanut maksimaaliseen mittaan ja pronssista valetut autenttisen näköiset teepussit odottavat mukissa käyttäjäänsä. Aho näkee arjen esineistössä lukuisia mahdollisuuksia. Videoteoksessa Yksittäispakattu autonrengas ajaa hitaalla tempolla yli lukuisten kelmutettujen, pullotettujen ja pussitettujen pakkausten, jotka poksahtavat, pursuavat ja litistyvät edessämme.

Suurikokoinen pronssiveistos Pyhä tippi on jätetty lasin peittämälle pinnalle. Tipin määrää ei saa selville, sillä pinnan kuviointi koostuu kahdesta eri setelistä eikä se ole sellaisenaan käypää valuuttaa. Viereisellä jalustalla makoilee veistospari Puoliksi syöty, joka on osa sarjasta Pieniä veistoksia, jotka kertovat, että äsken oli jotain suurta. Alumiinista valetut sitruuna ja vesimeloni ovat puoliksi leikattuja ja leikkuupinta on foliolla vuorattu.

Näyttelyn nimikkoteoksessa Hämähäkki oppi laskemaan hämähäkki kutoo verkkoaan ja laskee helmitaulun puisia helmiä, steariinista valettuja porkkanoita ja hailakan värisiä betonista valettuja herneenpalkoja. Hämähäkki, tuo mitä vaatimattomin ja kavahdettukin hahmo, saattaa kulkea salamatkustajana olkapäällä tai laukun pohjassa, tarttua huomaamatta mukaan. Hämähäkinverkko tunnetaan äärimmäisestä herkkyydestään, mutta toisaalta kestävyydestään. Ahon verkko on työstetty teräksestä.

Ahon työskentelyä leimaa sensitiivisyys materiaalivalintoja kohtaan. Hänen työskentelynsä pysyy avoimena läpi prosessien. Materiaaleiksi saattavat valikoitua esimerkiksi steariini, pronssi, messinki tai betoni. Valinnat kantavat sisällään tärkeitä mahdollisuuksia: toinen materiaali ei sulje toista pois vaan luo niille ennemminkin mahdollisuuksia. Tällaisista valinnoista syntyy Ahon työskentelyyn sisällöllistä rikkautta.

Saamisen, mutta yhtäältä luopumisen tunteeseen viittaa lattialla makaava suurikokoinen hintalappu. Messingistä ja kuparista valmistettu teos Ikuinen alennus sisältää arvon ja toisaalta roskan merkityksiä. Se on ensimmäinen asia, joka ostetusta asiasta irrotetaan ja heitetään roskiin.

Gallerian kellaritilassa katsotaan jättimäisten kenkien pohjiin, jotka ovat kumisia ja elastisia, mutta myös kovasta kivestä muotoiltuja. Heini Ahon olemisen ja elämisen skaala on rajaton. Kengän pohjia imitoivat teokset pohtivat asioiden mittakaavojen merkitystä. Pohjan uriin on tarttunut merkityksettömiä esineitä kuten tinaan valetut tulitikut, oksat ja liiskaantunut purukumi. Tässä eri mittakaavojen käsittelemisessä piilee Ahon teosten oivaltavuus. Ei ole olemassa yhtä ainoaa roskaa. On tapa suhtautua asioihin.

– Ulla-Maija Pitkänen

Kiitos: Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus, Niilo Helanderin säätiö, Avek

Heini Aho (s. 1979) asuu ja työskentelee Turussa. Hän on valmistunut Turun Taideakatemiasta vuonna 2003 ja Kuvataidekatemiasta 2015. Hänen viimeisimpiin yksityisnäyttelynsä lukeutuvat näyttelyt WAM Turun kaupungin taidemuseo Kilta Galleriassa, Turussa (2025); Galleria Sinnessä, Helsingissä (2022); Galerie Anhavalla (2020); ja Galleri Fikkassa, Porvoossa (2020). Aho on osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin, viimeksi Nykytaiteen museo Kiasmassa (2022–23); Stadtgalerie Kielissä, Saksassa (2022); Helsingin Taidehallissa (2022); ja Harris Galleryssa, Los Angelesissa Yhdysvalloissa (2022). Hänen julkisia teoksiaan on nähtävissä Sompasaaressa ja Suomalais-venäläisessä koulussa Helsingissä, sekä Majakkasairaalassa Turussa. Aholle on myönnetty Suomen taideyhdistyksen William Thuring -palkinto vuonna 2016.