The exhibition launching the autumn season at Galerie Anhava is With All My Senses, in which Jussi Niva continues his painterly exploration of the experience of space, volume and material. In a departure from his earlier works, Niva’s new paintings are more freely situated in the space. Instead of conforming to the typical frontality of painting, these works are variously free-standing or lean or rest against each other, or appear to be pulling slightly away from the wall.
While the works retain the archetypal rectangular shape of the canvas, the intersections and undulating turns of the painted surfaces suggest a two-sided, curved form. The works are like fragments of a larger spherical surface, which, depending on the angle of view, may appear spatially closing or opening. As the viewer moves through the space, the works offer insights into understanding the positive and negative form of the painted surface, with some of the canvases painted on both sides.
Although they are devoid of imagery, the works are actively involved in the temporal event of viewing. Like traditional paintings, these works also project a space, but three-dimensionally and in multiple directions. Hence they are not defined exclusively by the surface but also by the viewer’s changing position, distances and the surrounding space. In their immateriality, they carry as much meaning as material.
The key piece of the exhibition is With All My Senses, Layers, a free-standing painting approximately three metres tall, in which two slightly curved surfaces lean against each other in the centre of the gallery. Like a sculpture, the work can be viewed from all directions. Its surfaces are painted on both sides, illusorily following their undulating turns, as if to emphasise the spatial layers typical of painting and the impression of spatiality they create. However, some of the sculptural volume and concreteness is voided in the very act of viewing, re-evoking the experience of the flat, swaying, elastic nature of painting.
“My new works open up the senses more broadly than before. Their impact and interpretation is more open, but without losing the characteristic challenging quality of my work. Their abstraction is always subject to interpretation. In spite of their lack of imagery, the works do suggest the nature of mass, or levitating weightlessness, a rhythm akin to sound, a flowing motion, or material associations evoked by colour. The material has a language of its own that one can identify with directly through the body and the senses. For instance, the manner in which the Layers painting is present as a real entity, and the physicality of its effect on me as a viewer and on the space in which it finds itself remains unclear to me. That’s why looking at it continues to engage me, and give me pleasure.” –Jussi Niva
Jussi Niva (b. 1966) has been working on spatial painting installations that reflect on viewing and interpretation since 1989. His work is represented in numerous major public collections, including the Museum of Contemporary Art Kiasma, EMMA – Espoo Museum of Modern Art, Aine Art Museum, Sara Hildén Art Museum, Malmö Art Museum, and the Jenny and Antti Wihuri Foundation Collection, as well as many private collections. He participated in the 1992 Kassel Documenta and represented Finland at the Venice Biennale in 1993. In recent years, Niva’s work has been shown in numerous exhibitions, including Turku Art Museum (2025, 2023); EMMA – Espoo Museum of Modern Art (2024), Sammlung Peters-Messer, Viersen (2024); Sara Hildén Art Museum, Tampere (2023) and Weserburg Museum für Moderne Kunst (2020).
Galerie Anhava inleder höstsäsongen med utställningen With All My Senses, där Jussi Niva på sitt karakteristiska sätt fortsätter att utforska det rum, den volym och den materiella upplevelse som måleriet skapar. Till skillnad från hans tidigare verk är de nya målningsobjekten friare placerade i rummet. I stället för en typisk frontal upphängning är verken antingen friståendeeller också lutar de mot och vilar på varandra, medan somliga åter tycks försöka frigöra sig från väggytan.
Verken upprepar måleriets arketypiska rektangulära form, men snitten i målningsytorna och ytornas böljande vändningar antyder en tvåsidig, krökt form. De framstår som delar av en större rund yta som tycks öppna eller sluta sig, beroende på vilken vinkel de ses från. Förbetraktaren som rör sig i rummet erbjuder verken insikter i målningsytans positiva och negativa former. Vissa av ytorna är behandlade på bägge sidor.
Trots att verken saknar bildmotiv bidrar de aktivt till den visuella upplevelsen. Liksom en målning projicerar de ett rum, men det sker tredimensionellt i flera riktningar. Därför definieras verken inte bara av själva målningsytan, utan också av betraktarens skiftande position, avstånden och det omgivande rummet. Som immateriella element får dessa således en liknande innebörd som själva materialet.
Utställningens centrala verk är den cirka tre meter höga fristående målningen With All My Senses, Layers. I mitten av salen lutar två lätt krökta ytor mot varandra. Verket kan betraktas från alla håll, likt en skulptur. Ytorna är dock målade på bägge sidor så att de illusoriskt följer de böljande formerna och betonar målningens rumsliga plan och det rymdintryck som de skapar. Då vi betraktar verket försvinner en del av den volym och konkreta materialitet som normalt förknippas med skulptur, upplevelsen återgår till någonting plattare, obeständigare, till målningens elastiska väsen.
”De nya verken öppnar sinnena mer än tidigare. Upplevelsen och tolkningen av dem är meröppen men samtidigt, på ett för mig typiskt sätt, också utmanande. Det abstrakta i verken är alltid mångtydigt. Trots att verken saknar bildmotivåterger de till exempel massans väsen menäven en svävande viktlöshet, en rytm likt ljud, en flödande rörelse eller de materiella associationer som färgen skapar. Materialet har ett eget språk som man kan identifiera sig med direkt genom kroppen och sinnena. Hur exempelvis målningen Layers existerar på riktigtoch hur denrent fysiskt påverkar både mig som betraktare och det omgivande rummetär något jag fortfarande inte har klart för mig. Därför fascineras jag ständigt av verket, det ger mig njutning.” – Jussi Niva
Jussi Niva (f. 1966) har sedan 1989 arbetat med rumsliga verk som behandlar vårt sätt att se och tolka målningar. Hans verk ingår i flera betydande offentliga samlingar, bl.a. Museet för nutidskonst Kiasma, EMMA Esbo moderna konstmuseum, Aine konstmuseum, Sara Hildéns konstmuseum, Malmö konstmuseum samt Jenny och Antti Wihuris stiftelses samling samt i många privata samlingar. Niva deltog i Documenta i Kassel 1992 och representerade Finland på Venedigbiennalen 1993. Under de senaste åren har hans verk visats på flera utställningar, däribland Åbo konstmuseum (2025, 2023), EMMA Esbo moderna konstmuseum (2024), Sammlung Peters-Messer, Viersen (2024), Sara Hildéns konstmuseum, Tammerfors (2023) och Weserburg Museum für Moderne Kunst (2020).
Galerie Anhavan syyskauden käynnistävässä WithAll My Senses | Kaikin aistein-näyttelyssäJussi Nivajatkaa hänelle tyypillistä maalauksen luoman tilan, volyymin ja aineellisen kokemuksen tutkimista.Aiemmista teoksistaan poiketen Nivan uudet maalaus-objektit ovat vapaammin tilaan sijoittuvia. Maalaukselle tyypillisen frontaalin perusolemuksen sijaan ne ovat joko vapaasti seisovia, toisiinsa nojaavia, päällekkäin lepääviä tai kuin seinäpinnasta vähän irralleen pyrkiviä maalauspintoja.
Teoksissa toistuu maalauksen arkkityyppinen suorakaiteen muoto, mutta maalauspintojen leikkaukset ja niiden aaltoilevat käännökset vihjaavat kaksipuoliseen kaarevaan muotoon. Teokset ovat kuin palasia suuremmasta pyöreästä pinnasta, jotka katsekulmasta riippuen ymmärretään tilallisesti sulkeutuvana tai avautuvana. Katsojan liikkuessatilassa teokset tarjoavat oivalluksia maalauspinnan positiivisen ja negatiivisen muodon ymmärtämiseen. Osa maalausten pinnoista onkin käsitelty molemminpuolin.
Vaikka teokset ovat kuvattomia, ne kytkeytyvät aktiivisina katsomistilanteen ajalliseen tapahtumaan. Teokset projisoivat tilaa maalauksen tapaan, mutta kolmiulotteisesti moneen suuntaan. Siksi teoksia ei määritä pelkästään maalauksen pinta, vaan myös katsojan muuttuva asema, etäisyydet ja ympäröivä tila. Aineettomana ne siten saavat samanlaista sisältöä kuin materiaali.
Näyttelyn keskeinen teos on vapaasti seisova, noin kolme metriä korkea WithAll My Senses, Layers -niminen maalaus. Siinä kaksi, vähän kaarevaa pintaa nojaa toisiinsa keskellä näyttelysalia. Veistoksen tapaan sitä voi kiertää ja katsoa kaikista suunnista. Pinnat on kuitenkin maalattu molemmin puolin, pintojen aaltoilevia käännöksiä illusorisesti mukaillen, kuin korostaen maalaukselle tyypillisiä tilallisiatasoja sekä niiden luomaa vaikutelmaa tilallisuudesta. Teoksen katsomiskokemuksessa osa veistokseen liitettävästä volyymista ja sen konkretiasta leikkautuu pois ja kokemus palautuu enemmän litteään, huojuvaan, maalauksen elastiseen olemukseen.
“Uudet teokset avaavat aisteja aikaisempaa laajemmin. Kokemus ja tulkinta niistä on entistä avoimempi, mutta kuitenkin minulle tyypilliseen tapaan myös haastava. Niiden abstraktius on aina tulkinnanvaraista. Vaikka teokset ovat kuvattomia, ne esittävät esimerkiksi massan olemusta ja toisaalta leijuvaa painottomuutta, äänen kaltaista rytmiä, virtaavaa liikettä tai värin luomia aineellisia mielleyhtymiä. Materiaalilla on oma kielensä, johon voi samaistua suoraan kehon ja aistien kautta. Esimerkiksi se miten Layers-maalaus on läsnä todellisena ja miten sen vaikutus minuun katsojana ja ympäröivään tilaan on fyysinen, ei ole minulle edelleenkään selvää. Siksi sen katseleminen askarruttaa minua jatkuvasti ja tuottaa minulle nautintoa.” –Jussi Niva
Jussi Niva (s. 1966) on työskennellyt maalauksen katsomista ja tulkintaa käsittelevien tilallisten teoskokonaisuuksien parissa vuodesta 1989. Hänen teoksiaan on useissa merkittävissä julkisissa kokoelmissa, mm. Nykytaiteen museo Kiasman, EMMA Espoon modernin taiteen museon, Aineen taidemuseon, Sara Hildénin taidemuseon, Malmön taidemuseon ja Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmissa sekä lukuisissa yksityiskokoelmissa. Hän osallistui Kasselin Documentaan vuonna 1992 ja edusti Suomea Venetsian Biennaalissa vuonna 1993. ViimeavuosinaNivan töitä on nähty lukuisissa näyttelyissä, mm. Turun taidemuseo (2025, 2023); EMMA Espoon Modernin taiteen museo (2024), Sammlung Peters-Messer, Viersen (2024); Sara Hildénin Taidemuseo, Tampere (2023) ja Weserburg Museum für Moderne Kunst (2020).
