The spring season at Galerie Anhava ends with a group exhibition setting the mood for the arrival of summer. The exhibition opens on 25 May 2023, and includes works from seven artists:Kari Cavén, Jani Hänninen, Elina Merenmies, Kristiina Mäenpää, Noora Schroderus, Anna Tuori and Timo Viialainen.
InDon’t Mind the RainKariCavénhas stripped an umbrella of its protective canopy and functionand attacheda thin metal chain around the perimeter.Thecompact expressiveness of the simple work is a distillation ofCavén’s characteristic humour and philosophical approachand serves as a disarming example of Cavén’s anarchic and laid-back thinking.
Jani Hänninen creates gritty and expressive paintings with interlaced, collagelike layers. Heavenly bodies, satellites, orbits and tyre tracks roll along in black space as if inside a machine. In the sorbet-toned painting hoofs, wild gallops are set free on the green grass.
Elina Merenmiespresents paintings in whichnocturnal green foliage and the first rays of morning sun reach up towards the heavens.In a fierce gust of wind, wasps swarm towards light,andamong the branches,faces emerge from tiny flowers.In her new ink pieces, the artist’s vivid brush conjuresup fascinating, enigmatic figures on paper.
Kristiina Mäenpääshowsa paired piece consisting of a photograph and a metre-by-metresegmentofasphalt. The work investigates temporality, materiality and theinterplaybetween absence and presence.Another piece by Mäenpääexpressesfragility, lightness and transience.Composed ofseveralsmall pieces of white alginate,the installation hugsthe wall, giving it a new identity.One senses an encounterbetween the weight of the asphalt and the lightness of the alginate.
Noora Schroderus’ ongoing and expanding photo series Artist is a depiction of what it feels like to be an artist orevena human beingin thisworld.The ragdoll of a figure in the pictures is the artist herself, twistingto fit theprevailing pressures of the place, time, will and emotion.
In the works ofAnna Tuori,observations and meanings are incontinuous movement, forms alternately appearing and dissolving on the surface of thepainting.InSleepwalking (if the grass is grey green or brown or what), the head of the sleepwalker, who is stepping into a puddle, has detached itself from the body and is floating among books. Thefigure is holding a lighted candle and a humongous cigarette in its hands, and the air after the rain is fresh and slightlyhumid.
Two levitating spoons dance feverishlyatop a heavy, upright steel rail as if preparing to fly away.In another work,Timo Viialainenhas wrapped 500 metres of copper wire around a steel centre, creating a huge electromagnet on the wall that pullsyou inlike the sun.Viialainen’s works activate the viewer by combining motion, attraction and strong materiality.In addition to the works in the exhibition, Viialainen will also present a performance in the gallery on Sunday, 11 June.
Galerie Anhavas vårprogram avslutas med en utställning där verk av sju konstnärer tar sats mot sommaren. Vi öppnar utställningen den 25 juni. De medverkande konstnärerna är: Kari Cavén, Jani Hänninen, Elina Merenmies, Kristiina Mäenpää, Noora Schroderus, Anna Tuori och Timo Viialainen.
I verket Det gör inget att det regnar har Kari Cavén avlägsnat tyget från ett paraply och därmed fråntagit föremålet dess uppgift. Tyget har han ersatt med en metallkedja som han spänt runt paraplyets kant. Det enkla verkets kärnfulla uttryck komprimerar Cavéns typiska humor och filosofiska grepp – ett avväpnande exempel på hans anarkistiska och gemytliga tänkande.
Jani Hänninens robust uttrycksfulla målningar är ett slags collage av delvis överlappande skikt.Himlakroppar och satelliter, banor och spår av gummidäck rullar på i den svarta rymden som ett maskineri. I målningen hoofs i sorbetnyanser galopperar bångstyriga hovar på gräsmattan.
I Elina Merenmies målningar sträcker sig nattliga, lummiga lövverk och gryningens första solstrålar upp mot skyn. Bin svärmar i rasande storm mot ljuset, i grenverkets skugga bildar pyttesmå blommor ett ansikte. I sina nya bläckverk har Merenmies med sin levande penselföring trollat fram fascinerande och gåtfulla gestalter på papperet.
Kristiina Mäenpääs verk består av ett fotografi och en kvadratmeterstor asfaltskiva. Verket handlar om tidslighet, materialitet och dialogen mellan från- och närvaro. Mäenpääs andra verk på utställningen representerar skörhet, lätthet, flyktighet. Installationen består av talrika små vita alginatskivor som följer väggytan och ger den en ny identitet. Asfaltens tyngd och alginatets lätthet konfronteras med varandra.
Noora Schroderus verkserie Artist beskriver hur det känns att vara konstnär och överlag människa i denna värld. Serien kompletteras hela tiden med nya verk. Bildernas trasdockslika gestalt är konstnären själv i kläm mellan varierande betydelsefulla platser, stunder, viljor och känslor.
Anna Tuori laddar in observationer och betydelser i sina verks oavbrutna rörelse, former uppstår och dunstar om varandra på målningarnas yta. Verket Sleepwalking (if the grass is grey green or brown or what) visar en sömngångare som stiger i en vattenpöl och vars huvud lösgjorts från kroppen för att sväva omkring bland böcker. I händerna brinner ett ljus och en enorm cigarrett, luften efter regnet är fräsch och vårligt fuktig.
Två skedar dansar rappt på en upprätt, tung tågskena, som vore de beredda att flyga sin kos. I sitt andra verk har Timo Viialainen nystat 500 meter koppartråd runt ett stålnav och därmed på väggen skapat en enorm elektromagnet som är graviterande likt solen. Viialainens verk aktiverar betraktaren och kombinerar rörelse, gravitation och stark materialitet. Utöver sina verk på utställningen framför Viialainen en performance på galleriet söndagen den 11 juni.
Galerie Anhavan kevään ohjelmiston päättää 25.5. avautuva ryhmänäyttely, jossa kesän tuloon virittäydytään seitsemän taiteilijan teosten tunnelmissa. Mukana ovat Kari Cavén, Jani Hänninen, Elina Merenmies, Kristiina Mäenpää, Noora Schroderus, Anna Tuori ja Timo Viialainen.
Sade ei haittaa -teoksessa Kari Cavén on riisunut sateenvarjolta sen suojakankaan ja sitä myötä esineen tehtävän ja asettanut ohuen metallikettingin kiertämään sen ulkokehän ympäri. Yksinkertaisen teoksen ytimekkäässä ilmaisussa tiivistyy Cavénille ominainen huumori ja filosofinen ote ja se on aseistariisuva esimerkki Cavénin anarkistisesta ja leppoisasta ajattelusta.
Jani Hännisen rouhean ilmaisuvoimaiset maalaukset rakentuvat kollaasinomaisesti lomittuen ja kerrostuen. Taivaankappaleet ja satelliitit, radat ja renkaanjäljet rullaavat mustassa avaruudessa kuin koneistona, ja sorbetinsävyisessä maalauksessa hoofs kurittomat kaviot on päästetty nurmikolle laukkaamaan.
Elina Merenmiehen maalauksissa yölliset, vehreät lehvästöt ja aamun ensimmäiset auringonsäteet kurottavat kohti taivaita. Vimmatussa tuulessa ampiaiset parveilevat kohti valoa ja oksien siimeksessä pienen pienistä kukkasista ilmestyy kasvot. Uusissa mustetöissä Merenmiehen elävä siveltimenjälki on loihtinut paperille kiehtovia, arvoituksellisia hahmoja.
Kristiina Mäenpään valokuvasta ja neliömetrin kokoisesta asfaltin palasta koostuva teospari käsittelee ajallisuutta, materiaalisuutta sekä poissaolon ja läsnäolon vuoropuhelua. Toinen Mäenpäältä nähtävä teos edustaa haurautta, keveyttä ja hetkellisyyttä. Lukuisista pienistä, valkoisista alginaattilevyistä koostettu installaatio mukailee seinän pintaa antaen sille uuden identiteetin. Asfaltin raskaus ja alginaatin keveys kohtaavat toisensa.
Noora Schroderuksen jatkuva ja täydentyvä teossarja Artist on kuvaus siitä miltä tuntuu olla taiteilija tai ylipäätään ihminen maailmassa. Valokuvissa nähtävä räsynukkemainen hahmo on kulloisenkin merkityksellisen paikan, hetken, tahdon ja tunteen puserruksiin vääntäytynyt taiteilija itse.
Anna Tuori sysää havainnot ja merkitykset teoksissaan jatkuvaan liikkeeseen, muodot ilmestyvät ja liukenevat vuorotellen maalausten pinnoilla. Teoksessa Sleepwalking (if the grass is grey green or brown or what) lätäkköön astuvan unissakävelijän pää on irtautunut ruumiista leijailemaan kirjojen pariin, käsissä palaa kynttilä ja valtava tupakka, ja sateenjälkeinen ilma on raikas ja keveän kostea.
Kaksi lusikkaa tanssii vinhasti levitoiden pystyyn asetellun, raskaan ratakiskon päällä kuin valmiina lentämään tiehensä. Toisessa teoksessaan Timo Viialainen on kerinyt teräksisen keskiön ympärille 500 metriä kuparijohtoa ja muodostanut näin seinälle valtavan, auringon lailla puoleensa vetävän elektromagneetin. Viialaisen katsojaa aktivoivissa teoksissa yhdistyy liike, vetovoima ja vahva materiaalisuus. Näyttelyssä nähtävien teosten ohella Viialainen tekee performanssin gallerialla su 11.6.