Kari Vehosalo: I Dream of Fire | 9 April – 3 May 2026

Kari Vehosalo, Gaze, 2026, oil on canvas, laser-engraved museum glass, framed, 40,5 x 40,5 cm. Photo: Erno Enkenberg

EN FI SV

Kari Vehosalo‘s exhibition I Dream of Fire is born as a reflection of the liminality, disconnectedness and informational uncertainty that characterise our age. In his paintings, our existence is disassembled, veiled in dark gauze, and reassembled within the layers of Vehosalo’s supremely skilful brushwork, deep philosophical thinking and art-historical imagery, to reflect our shared reality back at us. The motivating force behind the works is empathy, the possibility of restoring genuine connection with others, a way of bridging the chasms and indifference that divide us.

In addition to canvas and copper plate, some of the paintings have now acquired new pictorial layers on glass panels. Architectural drawings and pictograms are laser-engraved onto glass with mechanical precision, with the body’s physicality throbbing palpably alongside and beneath them: a soft embrace, a torso, an intensely staring gaze. Vehosalo’s photorealistic painting technique is strikingly skilful, but the relationship of the works to the techniques of photography and imaging also acquires a dimension that goes beyond mere likeness: reminiscent of X-rays or negatives, the monochromatic paintings also display drips, scratches and multiple exposures, a burnt-out sky, and a roll of film, snapped right in the middle of the painting.

A dream-like logic prevails in the world of these paintings – instead of following familiar patterns, the plot changes in mid-course, becomes distorted and breaks off. The elevated, even oppressive stillness is shattered by a compulsively twitching movement in a forest clearing; shimmering moiré patterns and overlapping reflections cast doubt on what one sees and on one’s place in front of the painting. Faces are covered, cropped or turned away, and instead of leading to identification, the works mirror and turn our gaze back on ourselves.

Like the child wriggling in its mother’s arms in Regarding the Pain of Others, the paintings themselves seem to wriggle and resist appropriation. Distortions, engravings and reflections create obstacles and actual ruptures in viewing, that direct attention to these liminal disturbances. For precisely there, in the liminal in-between, dwell the secrets, uncertainties and mysteries, all the magic that leads us towards truth. Hesitation forces us to look more closely and summons suppressed thoughts from the depths of the mind to fill in the gaps and lay bare the unseen – Vehosalo’s paintings reveal by concealing.

Bathroom Painting offers a chance to wash our hands of the surrounding madness under the watchful lens of a camera and a black umbrella familiar from Francis Bacon’s paintings, in the dark. The fluorescent tube no longer lights up; the power supply has burnt out. Cars swerved off the road or engulfed in flames, a tent materialising amidst reflections in a commercial space – they all remind us of what a fragile thread our sense of security rests upon. The rumble of thunder draws near; fire is about to break loose.

– Aleksandra Oilinki

Kari Vehosalo (b. 1982) has shown in numerous solo and group exhibitions in Finland and abroad, most recently at the Hämeenlinna Art Museum, Le Clézio Gallery in Paris, Vantaa Art Museum Artsi, and Amos Rex. An extensive mid-career retrospective was shown at the Sara Hildén Art Museum in summer 2021. In addition to private collections, he has work in several notable public collections, including Kiasma Museum of Contemporary Art, Helsinki Art Museum, Saastamoinen Foundation, Wihuri Foundation, and the Henna and Pertti Niemistö Foundation collection. Vehosalo was awarded the prestigious Ars Fennica prize in 2017.

Kari Vehosalos utställning Jag drömmer om eld har blivit till som ett eko av fenomen som präglar vår tid: liminala rum, bruten gemenskap och kognitiv osäkerhet. I målningarna har vår existens styckats upp, svepts in i mörka flor och sammanfogats i Vehosalos bildsamling för att i dess exceptionellt skickliga penselföring, djupa filosofiska tänkande och konsthistoriska bildvärld återspegla vår gemensamma verklighet. Verkens bärande kraft är empati som en möjlighet att återupprätta en sann kontakt med den andre och ett sätt att ta oss över de avgrunder och den likgiltighet som skiljer oss åt.

Förutom målarduken och kopparplåten har en del av målningarna nu också fått nya bildskikt på glasytor. Lasergraverade arkitektoniska ritningar och piktogram framträder med maskinell precision på glasytan samtidigt som målningarnas kroppslighet påtagligt pulserar bredvid och under den: en mjuk famn, en torso, en intensivt stirrande blick. Vehosalos fotorealistiskt precisa måleri är förbluffande virtuost, men verkens relation till fotografi och bildteknik öppnar också dimensioner som går djupare än ren avbildning: i monokroma oljemålningar som liknar röntgenbilder eller fotografiska negativ syns spår av runnen färg, repor och dubbelexponeringar, himlen har brunnit sönder, filmrullen brustit mitt i målningen.

I verkens värld råder en drömlik logik – intrigen följer inget välbekant mönster utan förändras plötsligt, förvrids och avbryts. Den tydliga, rentav tryckande stillheten bryts av en tvångsmässigt ryckande rörelse i en skogsglänta, skimrande moirémönster och överlappande reflexioner får oss att betvivla det vi ser och vår egen plats framför målningen. Ansiktena är täckta, bortvända eller utelämnade ur bilden; där finns inget att identifiera sig med, och i stället riktas vår blick som en spegelbild tillbaka mot oss själva.

Liksom barnet som sprattlar i sin mors famn i målningen Regarding the Pain of Others tycks också själva målningarna sprattla och göra motstånd mot att bemästras. Förvridningarna, graveringarna och reflexionerna skapar hinder för seendet och konkreta revor i bilden, de leder uppmärksamheten mot störningarna i dessa liminala rum. För just där, i mellanrummen, döljer sig alla hemligheter, osäkerheter och mysterier – all den magi som för oss närmare sanningen. Tvivel tvingar oss att fokusera blicken och bjuder in dolda tankar ur själens djupa skrymslen att fylla luckorna och blottlägga det fördolda – Kari Vehosalos målningar avslöjar genom att dölja.

I verket Badrumstavla erbjuds vi möjligheten att i mörkret tvätta våra händer rena från det omgivande vansinnet under kamerans övervakande lins och idet svarta paraply som är bekant från Francis Bacons målningar. Lysröret tänds inte längre, strömkällan är utbränd. Bilar som kört av vägen eller fattat eld och ett tält som plötsligt uppenbarar sig mitt i en affärslokal påminner oss om hur skör tråd vår trygghetskänsla hänger på. Åskmullret närmar sig, fort nog är elden lös.

– Aleksandra Oilinki

Kari Vehosalo (f. 1982) har medverkat i talrika separat- och grupputställningar i Finland och utomlands, senast på Tavastehus konstmuseum, Galerie Le Clézio i Paris, Vanda konstmuseum Artsi och Amos Rex. En omfattande retrospektiv utställning från mitten av karriären visades på Sara Hildéns konstmuseum sommaren 2021. Utöver privata samlingar ingår verk av Vehosalo i flera betydande offentliga samlingar, såsom Museet för nutidskonst Kiasmas, Helsingfors konstmuseums, Saastamoinenstiftelsens, Wihuristiftelsens samt Henna och Pertti Niemistös samlingar. År 2017 tilldelades Vehosalo Ars Fennica-priset.

Kari Vehosalon näyttely Näen unta tulesta on syntynyt kaikuna aikaamme leimaaville välitiloille, katkenneelle yhteydelle ja tiedolliselle epävarmuudelle. Olemassaolomme on maalauksissa pilkottu osiin, verhottu tummiin harsoihin, ja koostettu Vehosalon äärimmäisen taitavan siveltimen, syvän filosofisen ajattelun ja taidehistoriallisen kuvaston kerroksiin heijastelemaan meille takaisin jaettua todellisuuttamme. Teosten kantavana voimana näyttäytyy empatia, mahdollisuutena palauttaa todellinen yhteys toiseen, keinona ylittää meitä erottavat kuilut ja välinpitämättömyys.

Maalauskankaan ja kuparilevyn lisäksi on osa maalauksista saanut nyt uusia kuvakerroksia lasilevyjen pinnoille. Laserkaiverretut arkkitehtoniset piirrokset ja piktogrammikuviot piirtyvät laseihin konemaisen tarkkoina, ja niiden rinnalla ja alla sykkii kouriintuntuvana maalausten ruumiillisuus: pehmeä syli, torso, intensiivisesti tuijottava katse. Vehosalon fotorealistisen täsmällinen maalaustapa on hätkähdyttävän taidokas, mutta teosten suhde valokuvauksen ja kuvantamisen tekniikkaan saa myös näköisyyttä syvempiä ulottuvuuksia. Röntgenkuvaa tai negatiivia muistuttavissa, monokromaattisissa öljymaalauksissa näkyy valumia, naarmuja ja päällekkäisvalotuksia, taivas on palanut puhki, filmirulla katkennut maalauksen keskelle.

Teosten maailmassa pätee unenkaltainen logiikka – juoni ei noudata tuttua kaavaa, vaan muuttuu kesken kaiken, vääristyy ja katkeaa. Korostuneen, jopa painostavan pysähtyneisyyden rikkoo pakonomaisesti metsäaukealla nykivä liike, ja säihkyvät moirékuviot ja päällekkäiset heijastukset saavat epäilemään näkemäänsä ja paikkaansa maalauksen edessä. Kasvot on peitetty, käännetty tai rajattu pois, ja samaistumisen sijaan meidän katseemme palautuu peilikuvan tavoin takaisin itseemme.

Kuin äitinsä sylissä rimpuileva lapsi maalauksessa Muitten ihmisten kärsimyksestä, myös itse maalaukset tuntuvat rimpuilevan ja vastustavan haltuunottoa. Vääristymät, kaiverrukset ja heijastukset luovat katsomiselle esteitä ja konkreettisia repeämiä, ja ohjaavat kiinnittämään huomion näihin välitiloissa sijaitseviin häiriöihin. Nimittäin juuri siellä, väleissä, piilevät salaisuudet, epävarmuudet ja mysteerit, kaikki se taika, joka vie meidät kohti totuutta. Epäröinti pakottaa tarkentamaan katseen, ja kutsuu kätketyt ajatukset mukaan mielen syvyyksistä paikkaamaan aukot ja paljastamaan salatun – Vehosalon maalaukset paljastavat peittämällä.

Kylpyhuonetaulu -teoksessa meille tarjoutuu mahdollisuus pestä kätemme ympäröivästä hulluudesta kameran valvovan linssin ja Francis Baconin maalauksista tutun mustan sateenvarjon alla, pimeässä. Loisteputkeen ei syty enää valo, virtalähde on palanut puhki. Tieltä suistuneet tai palamaan syttyneet autot, ja liiketilan keskelle ilmestyvä teltta muistuttavat miten hauraan langan varaan perustamme turvallisuudentunteemme. Ukkosenjylinä lähenee, tuli on pääsemässä valloilleen.

– Aleksandra Oilinki

Kari Vehosalolta (s. 1982) on nähty lukuisia yksityis- ja ryhmänäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla, viimeisimpinä Hämeenlinnan taidemuseolla, Le Clézio -galleriassa, Pariisissa, Vantaan taidemuseo Artsissa ja Amos Rexissä. Laaja keskivaiheen uran retrospektiivi nähtiin Sara Hildénin taidemuseossa kesällä 2021. Hänen teoksiaan on yksityisten kokoelmien lisäksi useissa merkittävissä julkisissa kokoelmissa, kuten Nykytaiteen museo Kiasman, Helsingin taidemuseon, Saastamoisen säätiön, Wihurin säätiön sekä Henna ja Pertti Niemistön kokoelmissa. Vehosalo palkittiin Ars Fennica -palkinnolla vuonna 2017.

Galerie Anhava

Kari Vehosalo:
I Dream of Fire9 Apr – 3 May 2026