Galerie Anhava is delighted to present Kiss kissEmma Jääskeläinen‘s first solo exhibition with the gallery. Bringing together sculptures that explore themes of farewell and the fragility of life in different ways, the show’s title alludes to gentle encounters and intimacy. Focusing on inherited objects – bird whistles, jewellery, dried flowers – the works examine their significance as carriers of memory and hope, and as traces left by loved ones. Farewell is closely bound up with renewal and with transformation into a new form. In these sculptures, that process is expressed as encounters between and the fusion of different materials, and the discovery of symbolism held within objects.
Slowness, manual skill and the importance of touch are recurring themes in Jääskeläinen’s practice. Her idea for a piece of stone is always a proposal; the stone responds, guides, resists or demonstrates its willingness to collaborate. According to Jääskeläinen, she transfers the movements of her body into the form of the work. The pieces are often quite large, requiring her to climb on top of them. She lies down, sits and actively changes her posture as she works on the sculptures. The juxtaposition of opposites, such as hard and soft, runs through both the materials and forms. Soft wool is transformed through felting into something as hard as stone; the surface of stone is worked with repeated, almost meditative hand movements into a soft and living form.
Emma Jääskeläinen says she thinks of people who are important to her when she makes her sculptures, and the works are often portraits of a kind. Ceramic rooster whistles inherited from her grandmother remind Jääskeläinen of her grandmother’s musical home. In the exhibition, the two large bird-shaped sculptures are placed in different positions on the floor. Both of them have holes in their sides to allow sound from within to escape; they may also be openings that enable the birds to breathe. There’s a hope inside my heart that wants to get out, a hollow bird originally sculpted from clay, is now cast in heavy bronze, the original nature of the clay preserved by the grey colouring. In its mouth, it carries a worm-eaten twig, a message from beneath the soil. The second bird, Kiss kiss, kisses for rainy days is carved from Noce Travertine and rests its head on its breast as though settling down to sleep, or waiting for some as yet undetermined thing. From its beak, it gurgles coins carved on its chest, like kisses blown to someone.
Amulet (for Céline) depicts a hand carved from stone that holds a piece of jewellery, a small Milky Way. It is an example of the magical, almost healing power of objects. The singer Céline Dion believes that a piece of jewellery she received as a gift, one that had belonged to the opera singer Maria Callas, lends her strength. Like the bird sculptures in the exhibition, the voices of these two iconic singers fell silent before their time.
Emma Jääskeläinen (b. 1988) graduated from the Finnish Academy of Fine Arts in 2018. Her solo exhibitions include Long, Long, Longing, Unfolding the Night, presented in the Studio gallery at Turku Art Museum (2023); Running Up that Hill at PSM Gallery in Berlin (2021); Kiasma Commission by Kordelin prize exhibition in Helsinki (2020); In Praise of Boredom at Rauma Triennale (2019); Tizzicato at Old Town Hall Gallery in Turku (2018); and Sad Basket, HAM Gallery, Helsinki (2017). Her most recent group exhibitions include Beyond Matter at Gaa Gallery, New York (2025); Duo at Gallery Sculptor, Helsinki (2025); Kerrostumia at Kultaranta, Naantali (2025); and Le Cinquième Saison at Paris+par Art Basel, Paris (2023). Jääskeläinen’s works are held in many prestigious collections, including those of the Museum of Contemporary Art Kiasma, HAM Helsinki Art Museum, Saastamoinen Foundation, Jenny and Antti Wihuri Foundation and Tampere Art Museum. In 2021, she received the Finnish Art Society’s Ducat Prize, and in 2022 she was named Young Artist of the Year.
Galleri Anhava har nöjet att visa Emma Jääskeläinens första separatutställning Puss puss. Den för samman skulpturer som på olika sätt gestaltar avsked och livets skörhet. Utställningens titel anspelar på vänskapliga möten och närhet. I centrum för verken står ärvda föremål såsom fågelvisslor, smycken och torkade blommor samt deras betydelse dels som bärare av minnen och hopp, dels som spår efter kära och nära människor. Avsked är starkt förknippat också med förnyelse, att anta en ny skepnad. I skulpturerna framträder detta dels som olika materials möten och sammansmältning, dels som ett öppnande av föremålens dolda symbolik.
Lugnt tempo, hantverk och betydelsebärande beröring i bearbetningen av verken präglar Jääskeläinens hela produktion. Hennes idé för hur stenen ska formas är alltid ett förslag. Stenen svarar, vägleder, gör motstånd eller visar samarbetsvilja. Jääskeläinen beskriver hur hon överför sin egen kropps rörelser till verkets form. Ofta är stenarna så stora att hon måste klättra upp på dem. Under arbetet ligger hon, sitter och byter aktivt ställning. I verkens material och former dras paralleller mellan motsatser såsom hårt och mjukt. Mjuk ull blir genom tovning stenhård materia, medan stenens yta bearbetas med upprepade, nästan meditativa handrörelser som för den mot en mjuk och organisk form.
Jääskeläinen berättar att hon under arbetsprocessen tänker på människor som står henne nära, och verken blir ofta ett slags porträtt av dem. De tuppformade visslor som hon ärvt av sin mormor påminner henne om mormoderns musikfyllda hem. På utställningen är de stora fågelformade skulpturerna placerade i olika kroppspositioner på golvet. Båda har hål på sidorna så att ljudet kan ta sig ut, eller också fungerar de som öppningar som möjliggör fåglarnas andning. En ihålig fågel Hoppet i mitt hjärta vill ut, ursprungligen modellerad i lera, är gjuten i tung brons och bevarar i sin gråtonade yta något av lerans karaktär. I sin mun bär den en maskäten pinne, ett budskap från jorden. Den andra fågeln, Puss puss, kyssar för en dålig dag, skulpterad i stenmaterialet Travertin Noce, har lagt sitt huvud mot bröstet liksom i vila eller i väntan på något ännu obestämt. Ur sin näbb gurglar den fram mynt inristade på bröstet, som vore de kyssar riktade till någon.
Verket Amulett (till Céline) är en i sten huggen hand hållande ett smycke, en liten Vintergata. Verket är ett exempel på föremålens magiska, nästan helande kraft. Sångerskan Céline Dion tror att ett smycke hon fått i gåva och som en gång tillhört operasångerskan Maria Callas ger henne styrka. Liksom utställningens fågelskulpturer tystnade även dessa två ikoniska sångares röster i förtid.
Emma Jääskeläinen (f. 1988) utexaminerades från Bildkonstakademin 2018. Bland hennes separatutställningar kan nämnas Long, Long, Longing, Unfolding the Night, Åbo konstmuseums Studio (2023); Running Up that Hill, PSM Gallery, Berlin, Tyskland (2021); Kiasma Commission by Kordelin, prisutställning (2020); In Praise of Boredom, Rauma triennal (2019); Tizzicato, Rådhusgalleriet, Åbo (2018) samt Sad Basket på HAM, Helsingfors (2017). Bland hennes senaste grupputställningar kan nämnas Beyond Matter, Gaa Gallery, New York, USA (2025); Duo, Gallery Sculptor, Helsingfors (2025); Kerrostumia, Gullranda, Nådendal (2025) och Le Cinquième Saison, Paris+ par Art Basel, Paris, Frankrike (2023). Jääskeläinens verk har förvärvats till flera betydande samlingar, däribland Museet för nutidskonst Kiasma, HAM Helsingfors konstmuseum, Saastamoinenstiftelsen, Jenny och Antti Wihuris stiftelse samt Tammerfors konstmuseum. År 2021 tilldelades Jääskeläinen Finska Konstföreningens dukatpris och 2022 utsågs hon till Årets unga konstnär.
Galerie Anhavalla on ilo esittää Emma Jääskeläisen ensimmäinen yksityisnäyttely Pus pus. Se tuo yhteen veistoksia, jotka ilmentävät eri tavoin hyvästejä ja elämän haurautta. Näyttelyn nimi viittaa lempeisiin kohtaamisiin ja läheisyyteen. Nähtävien teosten keskiössä ovat perityt esineet kuten lintupillit, korut ja kuivakukat ja niiden merkitys muistoja ja toivoa tuovina elementteinä, sekä läheisten jättäminä jälkinä. Hyvästeihin liittyy vahvasti uusiutuminen, uuteen olomuotoon kuoriutuminen. Veistoksissa tämä ilmenee materiaalien kohtaamisina, sulautumisena yhteen sekä esineisiin kätketyn symboliikan avaamisena.
Hitaus, käsityö ja kosketuksen merkitys teosten työstämisessä toistuu läpi Jääskeläisen tuotannon. Hänen teosideansa kivelle on aina ehdotus. Kivi vastaa takaisin, ohjaa, taistelee vastaan tai osoittaa yhteistyökykyään. Jääskeläinen kuvailee siirtävänsä oman kehonsa liikkeet teoksen muotoon. Usein kivet ovat hyvin kookkaita ja vaativat niiden päälle kiipeämistä. Hän makaa, istuu ja muuttaa aktiivisesti asentoaan työskennellessään veistostensa kanssa. Teosten materiaaleissa ja muodoissa vastakohdat kuten kova ja pehmeä rinnastuvat toisiinsa. Pehmeä villa muuttuu huovuttamisen avulla kivikovaksi ja kiven pintaa työstetään toistuvin, lähes meditatiivisin kädenliikkein kohti pehmeää ja elollista muotoa.
Työskentelyprosessin aikana Emma Jääskeläinen kertoo ajattelevansa hänelle tärkeitä ihmisiä, ja teokset ovatkin usein eräänlaisia muotokuvia heistä. Isoäidiltä jääneet kukkopillit muistuttavat häntä musiikintäyteisestä isoäidin kodista. Näyttelyssä nähtävät isokokoiset linnun muotoiset veistokset ovat eri asennoissa lattialla. Molempien kyljissä on reikiä, jotta ääni niiden sisältä pääsee kulkeutumaan ulos tai ne voivat olla lintujen hengityksen mahdollistavat aukot. Ontto, alun perin savesta veistetty lintu Toivo sydämessäni tahtoo ulos on valettu painavaan pronssiin, säilyttäen harmaudessaan sen savimaisuuden. Se kantaa suussaan madon syömää keppiä, viestiä mullan alta. Toinen travertiini Noce -kivestä veistetty lintu Pus pus, suukkoja pahan päivän varalle on asettanut päänsä rintaansa vasten kuin nukkumaan asettautuessaan tai odottaessaan jotain vielä määrittelemätöntä. Nokastaan se kurluttaa rintaansa kaiverrettuja kolikoita kuin pusuja jollekin.
Teos Amuletti (Célinelle) on kivestä veistetty käsi, joka pitelee korua, pientä Linnunrataa. Se on esimerkki esineiden maagisesta, lähes parantavasta voimasta. Laulaja Céline Dion uskoo lahjaksi saamansa oopperalaulaja Maria Callakselle kuuluneen korun antavan hänelle voimaa. Kuin näyttelyssä nähtävien lintuveistosten, myös näiden kahden ikonisen laulajan äänet hiljenivät ennen aikojaan.
Emma Jääskeläinen (s. 1988) on valmistunut vuonna 2018 Kuvataideakatemiasta. Hänen yksityisnäyttelyihinsä lukeutuvat muun muassa Long, Long, Longing, Unfolding the Night Turun taidemuseon Studio (2023); Running Up that Hill, PSM-galleria, Berliini, Saksa (2021; Kiasma Comission by Kordelin palkintonäyttely (2020); In Praise of Boredom, Rauma Triennaali (2019); Tizzicato, Raatihuoneen galleria, Turku (2018) ja Sad Basket, HAM-galleria, Helsinki (2017). Hänen viimeisimpiin ryhmänäyttelyihinsä kuuluvat Beyond Matter Gaa Gallery, New York, USA (2025); Duo, Gallery Sculptor, Helsinki (2025); Kerrostumia, Kultaranta, Naantali (2025) ja Le Cinquieme Saison, Paris+par Art Basel, Pariisi, Ranska (2023). Jääskeläisen töitä on hankittu lukuisiin arvostettuihin kokoelmiin, mukaan lukien Nykytaiteen museo Kiasman, HAM Helsingin taidemuseon, Saastamoisen säätiön, Jenny ja Antti Wihurin säätiön ja Tampereen taidemuseon kokoelmat. Vuonna 2021 hän sai Suomen Taideyhdistyksen myöntämän dukaattipalkinnon. Vuonna 2022 hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi.
