Karoliina Hellberg: I only count the sunny hours | 8 May – 1 June 2025

Karoliina Hellberg, Sisters, 2025, watercolour and ink on paper, framed, 62,5 x 50 cm

EN FI SV

In Karoliina Hellberg’s new works, noonday ghosts play hide-and-seek with the light. While her previous exhibition saw snow settling on nocturnal yards, we now find ourselves in a warm day turning into evening. The time here is quiet, gentle and in the air, not mechanically ticking, violently determined by the pealing of bells or linearly imprisoned in the grid of a calendar. Its rhythm is instead that of a beating heart, of recurring memories and visiting premonitions.

Hellberg is fascinated by time, and painting is her way of dealing with its passage and how it becomes layered. In preparing this exhibition, her attention was caught by images of 17th-century Scottish sundials on the pages of books on gardening. These obelisk-like structures typically had engraved messages on their sides and were fitted with several gnomons, each indicating a different attribute of time, light, or emotion. Rather than displaying exact time, their purpose was often to serve as a reminder of the beauty and impermanence of life: I count the sunny hours. But soon it will be night.

In the realm of Macbethian witches, past, present and future wander in Hellberg’s gardens in the company of aesthetic phantoms – a term that for the artist denotes something charged or forgotten between the self and the other. Absent and present. Dreams, echoes, anticipation. Beautiful, sorrowful, compelling. These elements form the artist’s enigmatic and distinctive visual language, a semiotic system populated by recurring motifs such as oysters, roses, half-smoked cigarettes, and figures foaming inside glass balls or frozen into sculptures. With every magnificent oil painting and delicate watercolour, the reality of Hellberg’s works expands and deepens. A wallpaper produced at the Ubu Noir lithography workshop in Tallinn and a wall object created in collaboration with carpenter Ville Aakula, add pieces to the temporal construction of the exhibition.

In the endless rooms and gardens of Hellberg’s houses, layers of time and spaces of light become organically interlaced and fold into one another. In some corner, a secret lush hiding spot opens up – a place to drowse away for a while. On waking up from the sweet afternoon nap, the shadows of the approaching evening already press gently on the skin. Time told by the sun is uncertain, yet inevitable.

– Oona Latto

Karoliina Hellberg (b. 1987) lives and works in Helsinki. She graduated from the Academy of Fine Arts in 2015 and received the Pro Arte Award from the Didrichsen Art Museum in 2018. Hellberg has held solo exhibitions in Helsinki, Copenhagen, London, Reykjavik, and Stockholm, among other places. She has also participated in many group exhibitions, including Amos Rex, Helsinki (2021); EMMA – Espoo Museum of Modern Art (2021); Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki (2020), and Kuopio Art Museum (2018). She has work in the collections of the British Museum, Saastamoinen Foundation, Museum of Contemporary Art Kiasma, Päivi and Paavo Lipponen Foundation, Helsinki Art Museum HAM, as well as numerous private collections in Finland, Sweden, Denmark, England, Belgium, Switzerland, the United States, and elsewhere.

The artist’s work has been supported by the Arts Promotion Centre Finland (Taike).

I Karoliina Hellbergs nya verk leker dagspöken kurragömma med ljuset. Där den föregående utställningen visade snöfall över nattliga gårdar möter vi här en varm dag i kvällningen. Tiden är lågmäld, mild och orubblig – vaken mekaniskt tickande, brutalt styrd av klockslag eller lineärt fången i kalenderns rutmönster. Här styrs tiden av pulsslag, återkommande minnen och gästande aningar.

Hellberg fascineras av tiden, och måleriet är hennes sätt att bearbeta tidens gång och avlagringar. När hon inför utställningen bläddrade i trädgårdsböcker fäste hon sig vid bilder av skotska solur från 1600-talet. Typiskt för dessa obeliskliknande konstruktioner var dels budskap inristade på sidorna, dels flera olika visare för olika aspekter av tid, ljus och känsla. I stället för att visa exakt tid var deras syfte ofta att påminna om livets ljuvhet och förgänglighet: Jag markerar soliga ögonblick. Men snart är det natt.

Estetiska vålnader – ett begrepp som för konstnären betyder någonting laddat eller bortglömt mellan jaget och den andra – vandrar i sällskap med förflutenheten, nuet och framtiden på Macbeths ödesgudinnors mark i Hellbergs trädgårdar. Drömmar, ekon, väntan. Vackert, sorgligt, fascinerande. Från- och närvarande. De bildar byggstenarna i konstnärens gåtfulla och karakteristiska bildspråk med ett symbolsystem där varierande motiv – ostron, rosor, halvrökta cigaretter och gestalter som sjuder eller stelnat till skulpturer i glaskulor – ständigt upprepas. Verkligheten i Hellbergs verk blir vidare och rikare för varje storslagen oljemålning och känslig akvarell. En tapet från litografiverkstaden Ubu Noir i Tallinn och ett väggobjekt som konstnären gjort i samarbete med snickaren Ville Aakula tillför utställningens tidsbygge nya element.

I målningarnas hus med ändlösa rum och i deras trädgårdar flödar tidsskikt och ljusförhållanden organiskt in i och mot varandra. I ett hörn av gården öppnar sig en hemlig, grönskande gömma – en plats att slumra till i. När man vaknar från sin ljuva middagslur känns skymningens skuggor redan mot huden. Den tid solen förtäljer är oviss, men likväl oundviklig.

– Oona Latto

Karoliina Hellberg (f. 1987) bor och arbetar i Helsingfors. Hon utexaminerades från Bildkonstakademin 2015 och tilldelades Didrichsens konstmuseums utmärkelse Pro Arte- 2018. Hennes separatutställningar har visats bland annat i Helsingfors, Köpenhamn, London, Reykjavik och Stockholm. Bland hennes många grupputställningar kan nämnas Amos Rex, Helsingfors (2021); EMMA – Esbo moderna konstmuseum (2021); Museet för nutidskonst Kiasma, Helsingfors (2020); och Kuopio konstmuseum (2018). Hellbergs verk ingår bland annat i samlingarna vid British Museum, Saastamoinen-stiftelsen, Museet för nutidskonst Kiasma, Päivi och Paavo Lipponens fond samt Helsingfors konstmuseum HAM, liksom även i många privata samlingar i bland annat Finland, Sverige, Danmark, England, Belgien, Schweiz och USA.

Konstnärens arbete har understötts av Centret för konstfrämjande Taike.

Karoliina Hellbergin uusissa teoksissa keskipäivän aaveet leikkivät piilosta valon kanssa. Kun edellisessä näyttelyssä öisille pihoille laskeutui lumi, on nyt lämmin päivä taittumassa kohti iltaa. Sen aika on hiljaista, lempeää ja vääjäämätöntä, ei mekaanisesti tikittävää, kellonlyöntien väkivaltaisesti määrittämää tai kalenterin ruudukkoon lineaarisesti kahlittua. Sitä rytmittävät sydämen syke, palaavat muistot ja vierailevat aavistukset.

Aika kiehtoo Hellbergiä ja maalaaminen on hänen tapansa käsitellä sen kulkua ja kerrostumista. Valmistellessaan näyttelyä, hänen huomionsa kiinnittyi puutarhakirjojen sivuilla 1600-luvun skotlantilaisiin aurinkokelloihin. Ominaista näille obeliskimaisille rakennelmille olivat niiden kylkiin kaiverretut viestit sekä useat eri osoittimet, kukin erilaista ajan, valon ja tunteen määrettä ilmaisemaan. Eksaktin ajan sijaan niiden tehtävä oli monesti muistuttaa elämän ihanuudesta ja katoavuudesta: Merkitsen aurinkoisia hetkiä. Mutta pian on yö.

Macbethin kohtalottarien maaperällä, menneen, nykyisen ja tulevan seurassa Hellbergin puutarhoissa vaeltavat esteettiset haamut – termi, joka merkitsee taiteilijalle jotakin jännitteistä tai unohdettua itsen ja toisen välillä. Poissa- ja läsnäolevaa. Unia, kaikuja, odotusta. Kaunista, murheellista, kiehtovaa. Niistä muodostuu taiteilijan arvoituksellinen ja tunnistettava kuvakieli, jonka merkkijärjestelmässä toistuvat aiheet kuten osterit, ruusut, puoliksi poltetut tupakat ja lasipallojen sisuksissa kuohuvat tai veistoksiksi jähmettyneet hahmot. Jokaisen suurenmoisen öljymaalauksen ja herkän akvarellin myötä Hellbergin teosten todellisuus laajenee ja rikastuu. Tallinnalaisella Ubu Noir litografiapajalla toteutettu tapetti ja yhdessä puuseppä Ville Aakulan kanssa luotu seinäobjekti lisäävät palasia näyttelyn ajan rakennelmaan.

Maalausten loputtomien huoneiden taloissa ja niiden puutarhoissa aikatasot ja valotilat virtaavat orgaanisesti toistensa lomaan ja toisiaan kohti. Jossain pihan nurkkaan avautuu salainen, vehreä piilopaikka, jonne torkahtaa. Niiltä suloisilta päiväunilta herätessä lähestyvän illan varjot tuntuvat jo iholla. Auringon kertoma aika on epävarma mutta kuitenkin väistämätön.

– Oona Latto

Karoliina Hellberg (s.1987) asuu ja työskentelee Helsingissä. Hän valmistui Kuvataideakatemiasta 2015 ja hänelle myönnettiin Didrichsenin taidemuseon Pro Arte -tunnustus 2018. Hellbergin yksityisnäyttelyitä on nähty muun muassa Helsingissä, Kööpenhaminassa, Lontoossa, Reykjavikissa ja Tukholmassa. Hänen moniin ryhmänäyttelyihinsä lukeutuvat muun muassa Amos Rex, Helsinki (2021); EMMA Espoon modernin taiteen museo (2021); Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki (2020); ja Kuopion taidemuseo (2018). Hänen teoksiaan sisältyy muun muassa British Museumin, Saastamoisen säätiön, Nykytaiteen museo Kiasman, Päivi ja Paavo Lipposen rahaston ja Helsingin taidemuseo HAM:in kokoelmiin, sekä lukuisiin yksityiskokoelmiin muun muassa Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa, Englannissa, Belgiassa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa.

Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taike.