Mika Taanila: Film without Film | 25 November – 19 December 2021

EN FI SV

Film without Film is Mika Taanila’s first solo exhibition at Galerie Anhava. Using the moving image in versatile ways, Taanila’s work often focuses on the complex relationship between technology and the human mind. It asks: What is cinema?

Taanila’s art is characterised by the kind of thought experiments typical of conceptual art, subtle humour, and a longing for aesthetics that eschews rigid proceduralism.

The conceptual premises and manner of production of the works in the exhibition create a kind of narrative in which the object of humour is hard to define unambiguously. A case in point are the videos “Failed Emptiness. Time” and “Failed Emptiness. Place”. Co-created with author Harry Salmenniemi, the works arise from speculations about how to depict as little as possible on film or, preferably, nothing. Dispensing with camera footage altogether, the first video consists exclusively of elements such as “scene transition effects” produced with video editing software, although the film dispenses with scenes as well. The other work does contain film footage, but it is recorded with a heat camera that, instead of light, distinguishes the temperatures of objects in the shot. Reality takes on a new cast, becoming an eerie surface on which objects shine and glow in unexpected ways.

In “Interiors” and “Exteriors”, Taanila abandons camera and computer technology entirely. The “Interior” series consists of black and white photograms created in a darkroom by moving various filmmaking equipment (film camera, projector parts, DVD player, digital set-top box, film cutter) over photographic paper. The shadow images can be seen as portraits of impossibilities in which the subjects – moving image equipment – appear to move within their frozen portraits, which were created without any such equipment at all. The “Exterior” series consist of lumen prints made by placing movie camera lenses on photographic paper which was then left outdoors for hours to be exposed. During the exposure, the image appears slowly on the paper in colour, without any need of development. Earth’s rotation and changes in weather leave their mark on the images.

The exhibition also includes prepared film books from the “Film Reader” collage series, as well as a new kinetic installation based on found film stills, “A Reflection of Fear.”

Mika Taanila (b. 1965) works with documentary film, experimental film and visual art. He has held solo exhibitions at Padiglione de l’Esprit Nouveau in Bologna (2020), STUK House for Dance, Image and Sound in Leuven (2018), Museum of Contemporary Art Kiasma (2013–14), Contemporary Art Museum St. Louis (2013) and TENT Rotterdam (2013). Taanila’s works have been presented at numerous international film festivals and major exhibitions, including the Venice Biennale (Nordic Pavilion, 2017), Aichi Triennale (2013), documenta (2012), Shanghai Biennale (2006), Berlin Biennale (2004), Manifesta (2002) and Istanbul Biennale (2001). He has received numerous awards, both in Finland and internationally. Taanila was awarded the prestigious Ars Fennica prize in 2015.

The exhibition has received support from AVEK, Finnish Cultural Foundation and Olga and Vilho Linnamo Foundation.

Film without Film är Mika Taanilas första separatutställning på Galerie Anhava. Taanila använder sig av rörlig bild på varierande sätt i sin konst. Ett centralt tema i hans verk är den komplexa relationen mellan människans psyke och teknologin. Vad är film?

Konceptkonstens tankelekar, finstämd humor och en estetisk längtan som flyr alla former av disciplinerade procedurer är utmärkande för Taanilas konst.

Hantverket och de tankemässiga utgångspunkterna bakom de utställda verken bildar en egen berättelse där föremålet för humorn är svårdefinierbart. Exempelvis videoverken ”Misslyckad tomhet. Tid” och ”Misslyckad tomhet. Plats” som Taanila gjort i samarbete med författaren Harry Salmenniemi utgår från tankar kring hur man med filmens medel kan beskriva så lite som möjligt eller helst ingenting alls. Av dessa två verk innehåller det förstnämnda överhuvudtaget inget filmat material, men i stället enkla ”transitionseffekter” som videoediteringsprogrammet framkallat och som används vid scenövergångar. – Visserligen innehåller filmen inte heller några scener.”Misslyckad tomhet. Plats” åter är filmad med värmekamera som registrerar temperaturerna i bilden men inte ljuset. Verkligheten framstår i ny dager: som en märklig yta där olika objekt lyser och skimrar i överraskande mönster.

I bildserierna ”Interiörer” och ”Exteriörer” har Taanila helt övergett kamera- och datortekniken. I det förstnämnda är verken svartvita fotogram som Taanila gjort i mörkrum genom att ovanför fotopapperet förflytta olika filmtekniska föremål (filmkamera, delar från en filmprojektor, en dvd-spelare, en digitalbox och en filmskärare). Dessa skuggbilder är något slags porträtt av omöjligheter: de fotograferade redskapen rör sig i sina egna avstannade porträtt som tagits utan dem själva, utan redskapen. I serien ”Exteriörer” är verken i stället s.k. lumen prints där linser från en filmkamera placerats på fotopapper och lämnats utomhus i timmar för att exponeras.Under exponeringen växer bilden fram i färg på papperet, utan framkallning. Jordens rotation och väderförändringarna lämnar sina egna spår på bilden.

På utställningen visas dessutom variationsrikt preparerade filmböcker ur collageserien ”Film Reader” samt den nya kinetiska installationen ”A Reflection of Fear”, som bygger på upphittade filmstillbilder.

Mika Taanila (f. 1965) är en konstens mångsysslare som gör dokumentärer, experimentell film och bildkonst. Han har haft separatutställning bl.a. på Padiglione de l’Esprit Nouveau Bologna (2020), STUK House for Dance, Image and Sound Leuven (2018), Museet för nutidskonst Kiasma (2013–2014), Contemporary Art Museum St. Louis (2013) och TENT Rotterdam (2013). Taanilas verk har visats på talrika internationella filmfestivaler och betydande utställningar, såsom Venedigbiennalen (Nordiska paviljongen, 2017), Aichitriennalen (2013), Documenta (2012), Shanghaibiennalen (2006), Berlinbiennalen (2004), Manifesta (2002) ja Istanbulbiennalen (2001). Taanila har fått många pris både i Finland och utomlands. År 2015 tilldelades han det ansedda Ars Fennicapriset.

Utställningen har understötts av AVEK, Finska Kulturfonden och Olga ja Vilho Linnamon Säätiö.

Film without Film on Mika Taanilan ensimmäinen yksityisnäyttely Galerie Anhavassa. Monipuolisesti liikkuvaa kuvaa työskentelyssään käyttävän Taanilan teosten yksi keskeinen aihe on ihmismielen ja teknologian välinen kompleksinen suhde. Mitä elokuva on?

Taanilan taiteelle ominaista ovat käsitetaiteen ajatusleikit, hienovarainen huumori ja kurinalaista menetelmällisyyttä pakeneva esteettisyyden kaipuu.

Näyttelyn teosten tekotapa ja ajatukselliset lähtökohdat muodostavat oman kertomuksensa, jossa huumorin kohdetta on vaikea määritellä yksiselitteisesti. Esimerkiksi yhteistyössä kirjailija Harry Salmenniemen kanssa syntyneiden videoteosten ”Epäonnistunut tyhjyys. Aika” ja ”Epäonnistunut tyhjyys. Paikka” lähtökohtana on ollut pohdinta siitä, miten kuvata elokuvan keinoin mahdollisimman vähän tai mieluiten ei mitään. Näistä ensin mainittu ei sisällä lainkaan kameralla kuvattua materiaalia, vaan mm. videoeditointiohjelman tuottamia yksinkertaisia “transitio-efektejä”, joita käytetään kohtausten välisiin siirtymiin; tosin elokuvassa ei ole myöskään kohtauksia.”Epäonnistunut tyhjyys. Paikka” puolestaan on kuvattu lämpökameralla, joka erottelee näkymän lämpötilat, mutta ei valoa. Todellisuus näyttäytyy uudenlaisena; outona pintana, jossa asiat loistavat ja hohtavat yllättävillä tavoilla.

Kuvasarjoissa ”Sisäkuvia” ja ”Ulkokuvia” Taanila on luopunut kamera- ja tietokonetekniikasta kokonaan. Sisäkuvia-sarjan teokset ovat pimiössä tehtyjä mustavalkoisia fotogrammeja, jotka on toteutettu liikuttelemalla erinäistä elokuvantekijän välineistöä (elokuvakameraa, filmiprojektorin osia, dvd-soitinta, digiboksia ja filmileikkuria) valokuvapaperin yläpuolella. Nämä varjokuvat ovat jonkinlaisia mahdottomuuksien muotokuvia: kuvan kohteena oleva liikkuvan kuvan välineistö liikahtelee omissa pysäytetyissä muotokuvissaan, jotka on otettu ilman sitä itseään, eli välineistöä. Ulkokuvia-sarjan teokset ovat puolestaan ns. ilmivedoksia, joissa valokuvapapereiden päälle on asetettu elokuvakameran linssejä ja paperit on jätetty ulkoilmaan valottumaan tuntikausiksi. Kuva ilmaantuu paperiin valotuksen aikana värillisenä, ilman kehittämistä. Maapallon pyörimisliike ja säävaihtelut jättävät kuviin omat jälkensä.

Näyttelyssä esitetään lisäksi Film Reader -kollaasisarjan eri tavoin preparoituja elokuvakirjoja sekä löydettyihin elokuvastilleihin pohjautuva uusi kineettinen installaatio ”A Reflection of Fear”.

Mika Taanila (s. 1965) työskentelee monipuolisesti dokumenttielokuvan, kokeellisen elokuvan ja kuvataiteen parissa. Hänellä on ollut yksityisnäyttelyt mm. Padiglione de l’Esprit Nouveaussa Bolognassa (2020), STUK House for Dance, Image and Sound Leuvenissa (2018), Nykytaiteen museo Kiasmassa (2013-14), Contemporary Art Museum St. Louisissa (2013) ja TENT Rotterdamissa (2013). Taanilan teoksia on esitetty lukuisilla kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla ja merkittävissä näyttelyissä, kuten Venetsian biennaalissa (Pohjoismainen paviljonki, 2017), Aichi Triennaalissa (2013), Documentassa (2012), Shanghain biennaalissa (2006), Berliinin biennaalissa (2004), Manifestassa (2002) ja Istanbulin biennaalissa (2001). Hän on laajasti palkittu niin kotimaassa kuin ulkomailla. Vuonna 2015 Taanila valittiin arvostetun Ars Fennican palkinnonsaajaksi.

Näyttelyä ovat tukeneet AVEK, Suomen Kulttuurirahasto sekä Olga ja Vilho Linnamon Säätiö.