Noora Schroderus’s second solo exhibition at Galerie Anhava is titled M.O.(ModusOperandi). The Latin term refers to a person’s typical way of functioning, and is often used in the context of criminal investigations. Noora Schroderus’s modus operandi is to examine humanity by manipulating materials and meanings, often with a dash of self-irony thrown in. Alongside scale and form, words and rules tend to stretch in unexpected directions in her work. Composed from letters made of brass, plastic, chalk and other materials, the overarching theme of the exhibition asks: What’s in the box? What lies behind words? Why is it so?
The new sculptures move from bare conceptualism towards insightful materiality and sharp humour. Schroderus examines power and gender, questions authorities and looks upon rules with reservation. Such seeds of doubt were sown in her already in primary school, when the pupils were told with absurd severity not to eat crispbread for dessert; her work School Memory is based on that injunction. Although such an exhortation may seem harmless to an adult, it nevertheless illustrates the limited agency children have to resist the seemingly arbitrary rules imposed by adults. Today, similar feelings of frustration are aroused by bureaucracy, social media and empty talk.
Reference Letter is a reproduction of an actual letter of recommendation Schroderus wrote for an application based on a googled template. Later, having called the entire process into question, she felt that the act of typesetting letters for the artwork was a kind of penitence. In Nato Alphabet, Schroderus creates a reality in which NATO member states have committed to spending at least two percent of their defence budget on arts and culture. In that reality, NATO’s phonetic letters A for Alpha and P for Papa are replaced by B for Bohemian and H for Humane.
Schroderus has in recent years become fascinated by the hugely popular genre of true crime, in which the majority of the victims as well as of podcast hosts and listeners are women. The consumption of true crime as entertainment has been interpreted as a way of preparing for potential danger or of dealing with trauma and experiences relating to crime. Schroderus’s True Crime Crafts is a series of textile artworks that depict objects found at crime scenes in Finland. The contrast between soft material and gripping subject matter is staggering. The classic fabric patterns and everyday objects from Finnish homes remind us that Finland is the second most unsafe country for women in the European Union. Violence is typically committed in private spaces, such as one’s own home, by one’s own partner.
– Oona Latto
Noora Schroderus (b. 1982) lives and works in Salo, Finland. Her solo exhibitions have been presented at Passagen Konsthall, Linköping (2023); Taidetila Raami, Nokia (2022); Kunsthall Grenland, Porsgrunn (2019); and Turku Art Museum (2017). She has participated in several group exhibitions, including at the Jyväskylä Art Museum, Rovaniemi Art Museum, Borås Art Museum in Sweden and Wäinö Aaltonen Museum in Turku. Schroderus has work in numerous prestigious collections, including those of the Kiasma Museum of Contemporary Art, the Gösta Serlachius Foundation, the Wihuri Foundation and the City of Norrtälje.
Noora Schroderus andra separatutställning på Galerie Anhava har titeln M.O. (Modus operandi). Det latinska uttrycket betyder ungefär ”sätt att agera” (till exempel ett för brottslingar typiskt sätt att agera). Schroderus typiska sätt att agera är att studera det mänskliga genom att bearbeta både material och betydelser, med plats även för självironi. Förutom skala och form blir också ord och regler tänjda i oväntade riktningar. Bland annat mässing, plast och krita blir till bokstäver som bildar utställningens röda tråd. Den frågar: Vad finns det i lådan? Vad döljer sig bakom orden? Varför är det så här?
De nya skulpturerna varierar från avskalad konceptualitet till sinnrik materialitet och vass humor. Schroderus dryftar frågor kring bl.a. makt och sexualitet, hon ifrågasätter auktoriteter och förhåller sig reserverad till bestämmelser. Redan i barndomen såddes ett tvivlets frö i Schroderus då skolan med absurt eftertryck förbjöd eleverna att äta knäckebröd till efterrätt. Verket Minne från skolan är baserat på den regeln från Schroderus egen lågstadieskola. Trots att regeln ur vuxet perspektiv förefaller harmlös visar den ändå hur begränsade medel barn har för att motsätta sig vuxenvärldens regler, även då de känns godtyckliga. Idag kan byråkrati, sociala medier och tomt prat väcka liknande frustration.
Reference Letter är en reproduktion av ett verkligt rekommendationsbrev som Schroderus skrev till sig själv på basis av en mall som hon hade googlat fram. Senare, då hon hade ifrågasatt hela processen, kändes skrivandet som ett slags botgörelse. I verket Nato alphabet skapar Schroderus en verklighet där Natos medlemsländer har förbundit sig att satsa minst två procent av sina försvarsutgifter på konst och kultur. I den verkligheten får A såsom Alfa och P såsom Papa vika undan för det nya Nato-alfabetets B såsom Bohem och H såsom Human.
De senaste åren har Schroderus fascinerats av den massiva popularitet som genren true crime fått där majoriteten av såväl brottsoffren som podcasternas redaktörer och lyssnare är kvinnor. Trenden att konsumera reella brott som underhållning har tolkats bland annat som ett sätt att vara beredd på eventuell fara eller behandla traumatiska erfarenheter kring ämnet. True Crime Crafts är en serie textilverk som vid en första anblick visar vardagliga föremål som typiskt brukar hittas på brottsplatser i Finland. Välbekanta och klassiska finska textiler och föremål påminner om att Finland är Europeiska unionens näst otryggaste land för kvinnor. Våldet sker typiskt i privata rum såsom hemmet, med den egna partnern som förövare.
– Oona Latto
Noora Schroderus (f. 1982) bor och arbetar i Salo. Hon har haft separatutställningar bland annat på Passagen Konsthall, Linköping (2023); Taidetila Raami, Nokia (2022); Kunsthall Grenland, Porsgrunn (2019) och Åbo konstmuseum (2017). Hon har också deltagit i talrika grupputställningar bl.a. på Jyväskylä konstmuseum, Rovaniemi konstmuseum, Borås konstmuseum samt WAM Åbo stads konstmuseum. Schroderus verk har köpts till många renommerade samlingar, däribland Museet för nutidskonst Kiasma, Gösta Serlachius stiftelse, Wihuris stiftelse och Norrtälje stads samlingar.
Noora Schroderuksen toinen soolonäyttely Galerie Anhavalla kantaa nimeä M.O. (Modus Operandi). Latinankielinen termi tarkoittaa toiminnan tapaa (esimerkiksi rikolliselle tyypillistä tapaa toimia). Schroderukselle ominainen tapa operoida on ihmisyyden tarkastelu materiaalia ja merkityksiä muovaamalla, itseironiaa unohtamatta. Mittakaavan ja muodon rinnalla odottamattomiin suuntiin venyvät sanat ja säännöt. Muun muassa liidusta, messingistä ja muovista piirtyvistä kirjaimista muodostuu näyttelyn punainen lanka. Se kysyy: Mitä laatikossa on? Mitä sanojen takana on? Miksi näin on?
Uusissa veistoksissa liikutaan riisutusta käsitteellisyydestä oivaltavaan materiaalisuuteen ja pistävään huumoriin. Niissä Schroderus tarkastelee muun muassa valtaa ja sukupuolta, kyseenalaistaa auktoriteetteja ja suhtautuu varauksella määräyksiin. Epäilyksen siemen kylvettiin taiteilijaan jo lapsena, kun koulussa kiellettiin absurdin painokkaasti syömästä näkkileipää jälkiruuaksi. Koulumuisto-teos pohjautuu tuohon sääntöön, joka oli voimassa Schroderuksen omalla ala-asteella. Vaikka sääntö voi vaikuttaa aikuisen silmiin harmittomalta, se kuitenkin kuvaa, miten vähän keinoja lapsilla on vastustaa aikuisten mielivaltaisilta tuntuvia sääntöjä. Nykyään samankaltaisia turhautumisen tunteita herättävät byrokratia, sosiaalinen media ja tyhjät puheet.
Reference Letter on toisinnos todellisesta suosituskirjeestä, jonka Schroderus kirjoitti itselleen hakemuksen liitteeksi googlettamansa mallin pohjalta. Myöhemmin, kyseenalaistettuaan koko prosessin, teokseen kirjainten latominen tuntui hänestä kuin katumusharjoitukselta. Työssään Nato Alphabet Schroderus luo todellisuuden, jossa Naton jäsenmaat ovat sitoutuneet käyttämään vähintään kaksi prosenttia puolustusmenoistaan taiteeseen ja kulttuuriin. Siinä todellisuudessa A niin kuin Alfan ja P niin kuin Papan sijaan Nato-aakkosia ovat B niin kuin Boheemi ja H niin kuin Humaani.
Viime vuosina Schroderusta on kiehtonut suureen suosioon kasvanut true crime -genre, jossa enemmistö niin rikosten uhreista kuin podcastien toimittajista ja kuuntelijoista on naisia. Tosirikosten kuluttamista viihteenä on tulkittu muun muassa keinona valmistautua mahdolliseen vaaraan tai käsitellä aiheeseen liittyviä traumoja ja kokemuksia. True Crime Crafts on tekstiiliteossarja, jossa Schroderus kuvaa suomalaisilta rikospaikoilta löytyneitä esineitä. Pehmoisen materiaalin ja kouraisevan aiheen välinen kontrasti on hurja. Kodeista tutut suomalaisten klassikkokankaiden kuosit ja arkiset esineet muistuttavat, että Suomi on Euroopan unionin toiseksi turvattomin maa naisille. Tyypillisimmin väkivalta tapahtuu yksityisissä tiloissa, kuten kotona, oman kumppanin toimesta.
– Oona Latto
Noora Schroderus (s. 1982) asuu ja työskentelee Salossa. Hänen yksityisnäyttelyihinsä lukeutuvat muun muassa Passagen Konsthall, Linköping (2023); Taidetila Raami, Nokia (2022); Kunsthall Grenland, Porsgrunn (2019) ja Turun taidemuseo (2017). Hän on osallistunut moniin ryhmänäyttelyihin mm. Jyväskylän taidemuseossa, Rovaniemen taidemuseossa, Boråsin taidemuseossa Ruotsissa, sekä WAM Turun kaupungin taidemuseossa. Schroderuksen töitä on hankittu lukuisiin arvostettuihin kokoelmiin, mukaan lukien Nykytaiteen museo Kiasman, Gösta Serlachiuksen säätiön, Wihurin säätiön ja Norrtäljen kaupungin kokoelmat.