The June exhibition at Galerie Anhava was designed as an opening for discussion and a meeting place. Three artists each invited another practitioner to serve as a sparring partner for an exchange of ideas, to explore some common denominator or inspiring grounds. The result is a multidisciplinary compendium of encounters that gives rise to dialogues between light, matter and language. The show includes both standalone works and collaborations.
Heini Aho (b. 1979) combines elements of sculpture, installation and moving image into works that blend keen observations with contemplative thought. One of the distinctive characteristics of her work is the union of different natural elements, whether at the level of materials, form or linguistic expression. She is also frequently and deeply touched by the works of other forms of art and the sensory experiences they offer. Aho has participated in numerous exhibitions in Finland and abroad and has produced several public commissions. She was awarded the William Thuring Foundation’s main prize in 2016.
Virpi Vairinen (b. 1986) is a poet who is interested in embodiment, technology and humour, along with philosophical and political trends. She never ceases to be amazed by the world we have created. In her poems, she often explores the relationships we form with our technological environment. Vairinen has previously made numerous collaborative works, especially with performing artists. She has published four works of poetry, the latest of which, Kaikki tapahtuu niin paljon (Everything Happens So Much), was nominated for the Yle Dancing Bear Award in 2021.
”For this exhibition we worked together and separately. The works on show are clearly independent yet in conversation with each other. The originating impulses were images and word pairs that guided our respective practices. The words on display evoke powerful bodily and visual ideas, the images evoke verbal thoughts and the communication is associative and free. Exploring juxtapositions of images and words generated multi-sensory perceptions as well as ideas about possible worlds of smell and sound.”
Antti Laitinen (b. 1975) uses photography, sculpture, video, performance, installation and conceptual objects as his media. He draws inspiration from his everyday environment by deconstructing it – collecting, cutting, bending, digging and rearranging. Requiring hours of physical effort and activity to create, his works inspire contemplation of our relationship with the environment. Laitinen has shown his work in numerous solo and group exhibitions around the world. He will have an extensive solo exhibition shown at the WAM Turku City Art Museum in summer 2022.
Ulf Mejergren (b. 1981) is a Stockholm-based architect whose practice is known for construction projects all over the world that blend the boundaries between art and architecture. Alongside his architectural work, most of it in public spaces and combining functionality and playfulness in unexpected ways, Mejergren has been developing a more personal project of huts made of natural materials. When Mejergren came across Antti Laitinen’s art, he felt a connection and suggested that they work together.
One Tree Four Seasons is a joint project and exploration of materials that Laitinen and Mejergren launched in April 2022 with support from Nordic Culture Point. Using an old alder tree growing on the outskirts of Stockholm and materials gathered from the surrounding nature, the artists will create four variations of the work, one for each season. For the first stage of the project, they have collected dead branches from the nearby forest and have woven them into a huge nest around the tree. The exhibition features a nighttime documentation of the tree in the form of a photographic work.
Jorma Puranen (b. 1951) is fascinated by the surface, its materiality and the strange and sometimes distorted space that opens up behind it – reality and its reflection. The documentary-like precision and sharpness in his photographs seem volatile and inconstant when they meet the landscape captured after rain. The blurs, reflections and interferences are reminiscent of the changeable layers of history that distort truth. Puranen has worked as a photographic artist since the 1970s and has made a distinguished international career for himself. From 1995–1998 he was Professor of Photography at the University of Art and Design Helsinki.
Tiina Pyykkinen (b. 1983) creates paintings that explore the themes of time, memory, colour and light. Her works are like translucent archives in which the narrative emerges on both an intangible and material level.
The layered painted pictorial planes create several superimposed levels.The mirror-like surfaces, at once monochromatic and multicoloured, activates the viewer to move and view the works from several angles. Pyykkinen was elected Young Finnish Artist of the Year in 2017. She has shown her work in numerous exhibitions both in Finland and Europe.
”My first encounter with Jorma Puranen was through artworks. I realised that our interests were very similar. Through his work I learned a great deal about historical perspective, eventfulness in painting and photography, and the encounter between light and matter. Since meeting Jorma years later, these ideas and themes have been part of our conversations and they continue to fascinate me greatly.”
Galerie Anhavas juniutställning har uppstått som en diskussionsinvit och en mötesplats. Tre konstnärer bjöd in var sin kollega som sin motpart för att utbyta tankar och försöka finna en gemensam nämnare eller utforska ny mark. Resultatet är en multikonstnärlig och sektorövergripande utställning där konstnärernas möten skapar dialoger mellan ljus, motiv, språk och materia. På utställningen visas både självständiga och gemensamma verk.
Heini Aho (f. 1979) kombinerar element från bildhuggeri, installation och rörlig bild som hon gör till mångsidiga verk där skarpsynta iakttagelser av omgivningen förenas med reflekterande betraktelser. Typiskt för Ahos sätt att arbeta är att hon sammanför element av olika slag vad gäller såväl material, form och språkligt uttryck. Hon blir också ofta starkt berörd av verk från andra konstarter och de sinnliga upplevelser de framkallar. Aho har visats på talrika utställningar såväl i Finland som utomlands, och hon har också gjort många offentliga beställningsverk. År 2016 tilldelades hon William Thuring-stiftelsens huvudpris.
Virpi Vairinen (f. 1986) är en poet med intresse för kroppslighet, teknologi, humor och olika politiska och filosofiska riktningar. Den värld vi skapat upphör inte att förbrylla henne. I sina dikter behandlar hon bland annat våra relationer till vår tekniska omgivning.Vairinen har tidigare gjort talrika gemensamma verk särskilt med uppträdande konstnärer. Hon har gett ut fyra diktverk, varav det senaste, ”Kaikki tapahtuu niin paljon”, kandiderade för Yles pris Den dansande björnen 2021.
”Vi arbetar för den här utställningen tillsammans och var för sig.Utställningsverken är klart separata, men de diskuterar med varandra.Den utlösande impulsen var bilder och ordpar som styrde arbetet.De aktuella orden framkallar starka kroppsliga och visuella föreställningar, bilderna väcker verbala tankar, kommunikationen är associativ och fri.Den parallella hanteringen av bild och ord har tillfört samtalet multisensoriska observationer och idéer om eventuella lukt- och ljudvärldar.”
Antti Laitinen (f. 1975) arbetar med fotografi, skulptur, video, performance, installation och konceptuella objekt. Han hämtar inspiration från sin livsmiljö genom att dekonstruera den – samla, klippa, böja, gräva och omorganisera. Verken kräver fysisk aktivitet och timmar av arbete, och de väcker tankar om vår egen relation till vår omgivning. Laitinens verk har visats på talrika separat- och grupputställningar runtom i världen. I sommar 2022 har han en bred soloutställning på WAM Åbo stads konstmuseum.
Ulf Mejergren (f. 1981) är en arkitekt som bor och arbetar i Stockholm. Arkitektkontoret som bär hans namn är känt runtom i världen för sina byggnadsprojekt där gränserna mellan konst och arkitektur flyter samman. Parallellt med de konstruktioner som han huvudsakligen gjort till offentliga rum och som fördomsfritt kombinerar funktionalitet och lekfullhet har Mejergren odlat ett mer personligt projekt med kojor som huvudsakligen utnyttjar naturmaterial. Då han stötte på Antti Laitinens konstnärliga produktion upplevde han en gemenskap med denne och föreslog att de skulle arbeta tillsammans.
One Tree Four Seasons är Laitinens och Mejergrens gemensamma konstnärliga projekt och materialstudie som de inledde i april 2022. Projektet stöds av Nordic Culture Point. Av en gammal al i utkanten av Stockholm och material som de samlat från naturen skapar de två konstnärerna fyra verkvariationer, en för varje årstid.Till den första fasen samlade de döda kvistar från den omgivande skogen och flätade dem samman till ett enormt bo kring trädet. På utställningen visas verket i from av en nattlig fotodokumentation.
Jorma Puranen (f. 1951) fascineras av ytan, dess materialitet och det märkliga och även deformerade rum som öppnar sig bakom den – av verkligheten och dess reflexioner. I hans fotografier möter ytans skärpa och dokumentära precision ett instabilt och flyktigt landskap efter regn. Dessa otydligheter, återspeglingar och störningar väcker associationer till historiens föränderliga skikt som fördunklar sanningen. Puranen har arbetat som fotokonstnär allt sedan 1970-talet och gjort en betydande internationell karriär. Åren 1995–1998 arbetade han som professor i fotokonst vid Konstindustriella högskolan i Helsingfors.
Tiina Pyykkinen (f. 1983) studerar tidens, minnets, färgens och ljusets tematik i sina målningar. Verken är ett slags transparenta arkiv där berättandet sker både på ett immateriellt och på ett materiellt plan. Färgytor läggs i flera skikt på varandra. Den spegellika ytan, på en gång både monokromatisk och brokig, får betraktaren att flytta på sig för att se verken ur olika vinklar. Pyykkinen valdes till Årets unga konstnär 2017, och hennes verk har visats på talrika utställningar i Finland och på kontinenten.
”Mitt första möte med Jorma Puranen skedde via konstverk.Jag noterade att våra intressen var mycket likartade, och via hans verk lärde jag mig mycket nytt om historiskt perspektiv, om målningens och fotografiets karaktär av frusen handling och om mötet mellan ljus och materia. Då jag många år senare träffat Jorma har vi brukat diskutera dessa frågor som fascinerar mig storligen än idag.”
Galerie Anhavan kesäkuun näyttely syntyi keskustelunavaukseksi ja kohtaamispaikaksi. Kolme taiteilijaa kutsui kukin yhden taiteilijan vastaparikseen, ajatustenvaihtoon, yhteistä nimittäjää tai inspiroivaa maaperää tutkimaan. Tuloksena on monitaiteinen ja -alainen kokonaisuus, jossa kohtaamisista syntyy valon, kielen ja materian vuoropuheluita. Esillä on sekä itsenäisiä töitä että konkreettisia yhteisteoksia.
Heini Aho (s. 1979) yhdistää työskentelyssään monipuolisesti kuvanveiston, installaation ja liikkuvan kuvan elementtejä teoksiksi, joissa tarkkanäköiset havainnot ympäristöstä kohtaavat pohdiskelevat mietteet. Eriluonteisten asioiden yhteen tuominen niin materiaalien, muodon kuin kielellisen ilmaisun tasolla on yksi Ahon työskentelyn ominaispiirteistä. Häntä myös koskettavat usein ja isosti toisten taiteenlajien teokset ja niiden tarjoamat aistilliset kokemukset. Aho on esiintynyt lukuisissa näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla sekä toteuttanut useita julkisia tilausteoksia. Vuonna 2016 Aholle myönnettiin William Thuring -säätiön pääpalkinto.
Virpi Vairinen (s. 1986) on runoilija, jota kiinnostavat ruumiillisuus, teknologia, huumori ja erilaiset filosofiset ja poliittiset suuntaukset. Maailma, jonka olemme luoneet, ei lakkaa hämmästyttämästä häntä. Runoissaan hän käsittelee muun muassa suhteita, joita muodostamme teknologiseen ympäristöömme. Vairinen on aiemmin toteuttanut useita yhteisteoksia erityisesti esittävien taiteiden tekijöiden kanssa. Hän on julkaissut neljä runoteosta, joista viimeisin ”Kaikki tapahtuu niin paljon” oli Ylen Tanssiva karhu -palkintoehdokkaana vuonna 2021.
”Työskentelimme tätä näyttelyä varten yhdessä ja erikseen. Esillä olevat teokset ovat selkeästi erillisiä, mutta keskustelevat keskenään. Lähtöimpulssina kokonaisuuteen toimivat kuvat ja sanaparit, mitkä ohjasivat työskentelyä. Esillä olevat sanat aiheuttavat vahvoja kehollisia ja visuaalisia mielikuvia, kuvat sanallisia ajatuksia, kommunikaatio on assosiativiista ja vapaata. Kuvan ja sanan rinnakkain pyörittely on tuonut keskusteluun mukaan moniaistillisia havaintoja, sekä ajatuksia mahdollisista haju- ja äänimaailmoista.”
Antti Laitinen (s. 1975) työskentelee valokuvan, kuvanveiston, videon, performanssin, installaatioiden ja käsitteellisten objektien parissa. Hän ammentaa inspiraatiota elinympäristöstään sitä dekonstruoimalla – keräämällä, leikkaamalla, taivuttamalla, kaivamalla ja järjestämällä uudestaan. Teokset rakentuvat fyysiselle toiminnalle ja tuntikausien työlle, ja herättävät ajatuksia siitä, mikä on oma suhteemme ympäristöömme. Laitisen teoksia on nähty lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä ympäri maailmaa. Hänen laaja soolonäyttelynsä nähdään WAM Turun kaupungin taidemuseossa kesällä 2022.
Ulf Mejergren (s. 1981, Ruotsi) on Tukholmassa asuva ja työskentelevä arkkitehti, jonka omaa nimeä kantava toimisto tunnetaan taiteen ja arkkitehtuurin rajoja sekoittavista rakennushankkeista ympäri maailman. Funktionaalisuutta ja leikkisyyttä ennakkoluulottomasti yhdistelevien ja pääasiassa julkisiin tiloihin toteutettujen rakennelmien rinnalla on kulkenut Mejergrenin henkilökohtaisempi, luonnonmateriaaleja hyödyntävä majaprojekti. Törmättyään Laitisen taiteelliseen tuotantoon Mejergren koki tämän kanssa yhteyden ja ehdotti työskentelyä yhdessä.
One Tree Four Seasons on Laitisen ja Mejergrenin huhtikuussa 2022 käynnistynyt yhteinen taiteellinen projekti ja materiaalitutkielma, jota tukevat Nordic Culture Point ja Tukholman Suomen kulttuuri-instituutti. Tukholman laitamilla sijaitsevasta vanhasta lepästä ja luonnosta keräämistään materiaaleista taiteilijat luovat neljä teosvariaatiota, yhden jokaiselle vuodenajalle. Ensimmäiseen vaiheeseen taiteilijat keräsivät kuolleita oksia ympäröivästä metsästä ja kietoivat ne toisiinsa valtavaksi pesäksi puun ympärille. Näyttelyssä työstä nähdään yöllinen dokumentaatio valokuvateoksen muodossa.
Jorma Puranen (s. 1951) on kiinnostunut pinnasta, sen materiaalisuudesta ja tuon pinnan takana aukeavasta oudosta ja vääristyneestäkin tilasta – todellisuudesta ja sen heijastumasta. Hänen valokuvissaan pinnan terävyys ja dokumentaarisen tarkka jälki kohtaavat kuvatun sateenjälkeisen maiseman epävakaana ja häilyvänä. Nämä sumentumat, heijastumat ja häiriöt vertautuvat historian muuttuviin ja totuutta hämärtäviin kerrostumiin. Puranen on työskennellyt valokuvataiteilijana 1970-luvulta lähtien ja tehnyt huomattavan kansainvälisen uran. Vuosina 1995-1998 hän toimi valokuvataiteen professorina Taideteollisessa korkeakoulussa Helsingissä.
Tiina Pyykkisen (s. 1983) maalaukset käsittelevät ajan, muistin, värin ja valon tematiikkaa. Teokset ovat eräänlaisia läpikuultavia arkistoja, joissa kerronta rakentuu sekä aineettomalla että aineellisella tasolla. Maalauspinnat kerrostuvat useiksi päällekkäisiksi tasoiksi. Peilinkaltainen pinta, yhtä aikaa monokromaattinen ja monivärinen, aktivoi katsojan liikkumaan ja tarkastelemaan teoksia useasta eri kulmasta. Pyykkinen valittiin Vuoden Nuoreksi Taiteilijaksi vuonna 2017. Hänen teoksiaan on nähty lukuisissa näyttelyissä Suomessa ja muualla Euroopassa.
”Ensikohtaaminen Jorma Purasen kanssa tapahtui taideteosten välityksellä. Huomasin kiinnostuksenkohteidemme olevan hyvin samankaltaisia ja hänen teostensa kautta opin paljon uutta historiallisesta näkökulmasta, maalauksen ja valokuvan tapahtumallisuudesta sekä valon ja aineen kohtaamisesta. Vuosia myöhemmin tavatessani Jorman nämä ajatukset ja aiheet ovat olleet osa keskustelujamme ja edelleen ne kiehtovat minua suuresti.”