Jaana Kokko | Salla Tykkä: Places We Look At | 31 October – 24 November 2024

Places We Look At, installation view. Photo: Jussi Tiainen

EN FI SV

The new works in the exhibition by Jaana Kokko and Salla Tykkä were produced between 2017 and 2024. Works of moving image and photographs stem from existing geographical locations, where the events of our time intensify and expand. The shared foundation in both artists’ practices is a strong personal perspective. The artists explore place and transgenerational heritage through a documentary approach. The works feature durational filming processes, archival sources, interviews, and the presence of the artists themselves, all of which can be seen and heard.

Since 2000, Salla Tykkä has been documenting in images and sounds the surroundings of her studio located in an industrial area in eastern Helsinki: industrial yards, patches of forest, roads, and roadsides. Based on these notes and observations she has created the moving image piece entitled The Will (30 min, 2024) and the photographic works Contact 1–3 (2024) and Sheet 1–3 (2024). In her works, Tykkä explores both places and the technologies of recording and image production. Neither the human gaze nor the image can ever be neutral. The multiple exposed frames of film in deconstruct the notion of random observation by highlighting the subjective and ideological nature of the gaze. The large contact prints reveal the artist’s choices and decisions embodied in the moment of taking the photograph, in repetition and return.

Alongside the photographic works, the film The Will illuminates the process of value formation by tracing the paths that connect family and home, entrepreneurship and work. At the back of industrial sites and along the fringes of wooded groves and streets lie goods rejected by the market economy. This physical matter, like the human labour that produced it, loses its monetary value when it is no longer used. As artisan workshops and small-scale industries give way to big companies and new housing estates, these histories remain unwritten.

In Jaana Kokko’s works in moving image East (30 min, 2024) and Green Land (30 min, 2024) fragmentary events are brought together into a whole by the underlying forces of overlapping time and multiple histories of place. Kokko’s working method is to collect image material over several years and return to the same place to unearth its history and varying aspects. With each filming the script takes a step forward leaving room for a chance. Forgetfulness and gaps create disorder in established patterns of how stories progress.

East takes the viewer to the North Karelian village of Potoskavaara on the shore of Lake Heinäjärvi, the birthplace of families, the borderland. Trees and waters of the remote region, past and present generations, Ukrainian seasonal workers, a goddaughter’s summer wedding. The summer’s light in the east, where Elias Lönnrot visited in 1828, collecting poems for the Finnish national epic. The written history of the region came from Lönnrot’s pen, and has been memorialised.

Green Land takes place in rural Latvia. Its key image – the gestalt of history – is a concrete sculpture by Rasma Bruzīte from 1952. Depicting a collective farm worker, it personifies both personal as well as state memory, in different ways. The main characters, former collective farm workers Irēna, Vera and Lūcije, recount their experiences, offering us a glimpse of a bygone era and openly participating in the performance offered to them. The title of the film comes from the concept of a green, verdant land. It is also the title of a classic book by Latvian writer Andrejs Upīts, a Soviet-era epic to which the young literary scholar Arnis, has devoted his life to. Green Land is the second part of Kokko’s Baltic trilogy.

Jaana Kokko
Salla Tykkä

Jaana Kokko is an artist based in Helsinki. She has presented her works in solo and group exhibitions and film festivals both in Finland and internationally. Her group exhibitions have included Tallinn Art Hall (2024, 2016); Lappeenranta Art Museum (2022); National Gallery of Art, Vilnius (2022); Latvian National Museum of Art, Riga (2022); Botkyrka Konsthall, Sweden (2023, 2012, 2011). Her solo exhibitions have included Valka Museum of Local History, Latvia (2022); Galleria Oksasenkatu 11 (2017); Joensuu Art Museum (2017); Center for Contemporary Art ‘Optica’, Montréal (2009 and 2016); Moderna Museet, Stockholm (2012); University Galleries in Rovaniemi and Tartu (2015); and the Finnish Institute in Stockholm (2015). Jaana Kokko has works in the Finnish State Art Collection and the Botkyrka Konsthall Collection. In addition to her creative work, Kokko has lectured and taught at the Finnish Academy of Fine Arts, the Turku Academy of Arts, the Latvian Academy of Arts, the Estonian Academy of Arts, and the Academy of Fine Arts in Nuremberg.

Thank you: Taike, Avek / Milla Moilanen, Greta ja William Lehtinen foundation, Oskar Öflund foundation, Olga and Vilho Linnamo foundation and Petri Kuokka.

Salla Tykkä works with photography and the moving image. She has held several solo exhibitions and her work has featured in group exhibitions in Finland and abroad. Her most recent solo exhibitions include venues such as Södertälje Konsthall (2022); Galerie Anhava (2020); Wäinö Aaltonen Museum (2019); Ludvig Museum, Budapest (2019); and M – Museum Leuven (2016). Tykkä has exhibited her work in numerous group exhibitions, most recently at Artspace Boan, Seul (2023); Kunstmuseum St. Gallen (2022); Momentum Kunsthalle, Moss (2019); Denver Art Museum (2017); Kunsthalle Stavanger (2017); and Museum of Contemporary Art, Marseille (2017).Her films have been screened at numerous film festivals. In 2016, Tykkä received the AVEK Award for media art. Her work Lasso was selected for the 2001 Venice Biennale main exhibition State of Mankind. In 2014, her piece Giant won the Canon Tiger Award at the 43rd Rotterdam International Film Festival. Works by Salla Tykkä are held in several Finnish and international collections, including those of the Art Institute of Chicago; Helsinki Art Museum HAM; Herbert F. Johnson Museum of Art, New York; Museum Boijmans van Beuningen, Rotterdam; Collection Lambert, Avignon; Centre Pompidou, Paris; Museum of Contemporary Art Kiasma, Helsinki; Jumex Collection, Mexico City; Herbert F. Johnson Museum of Art, Ithaca, NY; Louisiana Museum of Modern Art; National Gallery of Australia; Saastamoinen Foundation; Finnish Museum of Photography; and FMAC, Geneva.

Thank you: AVEK/Milla Moilanen, Oskar Öflund foundation, the Academy of Fine Arts, Taike, Tuukka Kaila, Toni Vallasjoki and colour darkroom cooperative Värinä

På Jaana Kokkos och Salla Tykkäs gemensamma utställning visas nya foto- och videoverk som är gjorda 2017–2024. Verken utgår från reella geografiska platser där händelser i vår tid förtätas och vidgas. Gemensamt för Tykkäs och Kokkos arbete är en stark infallsvinkel med utgångspunkt i det personliga. Transgenerationella frågor kring genotyp och platstillhörighet granskas med dokumentärt grepp. De tidskrävande filmningarna, arkivkällorna, personintervjuerna och konstnärernas personliga närvaro både syns och hörs i verken.

Salla Tykkä har allt sedan år 2000 med bild och ljud bandat in miljön kring hennes arbetsrum i östra Helsingfors: företags gårdsområden, skogsdungar, vägar och vägrenar. Materialet bildar grunden för utställningsverket Testamente (30 min, 2024) med rörlig bild samt för de fotografiska verken Contact 1–3(2024) och Sheet 1–3 (2024).

Tykkäs verk studerar dels platser, dels tekniken för upptagning och bildframställning. Liksom vår blick kan inte heller en bild någonsin vara neutral. I de multipel exponerade rutorna, tagna med filmkamera, och i serierna med sådana rutor granskar konstnären kritisk frågan om våra iakttagelsers godtycklighet genom att lyfta fram det subjektiva och ideologiska i vårt sätt att se. Via de stora kontaktkopiorna synliggörs konstnärens val och beslut i själva fotograferandet och dess upprepning.

Tillsammans med de fotografiska verken belyser filmen Testamente värdeskapandet genom att rita stigar som förenar å ena sidan familjens och hemmets, å andra sidan företagandets och arbetets världar. På industritomternas bakgårdar, i skogsdungar och rännstenar ligger marknadsekonomins kasserade varor.Denna materia och den mänskliga arbetskraft med vilken den tillverkats förlorar sitt penningvärde i det ögonblick den inte längre används. Efterhand som hantverkarnas verkstäder och småindustrin viker undan för storföretag och nya bostadsområden förblir deras historia oskriven.

Jaana Kokkos filmer Itä (Öst, 30 min, 2024) och Vihreä maa (Den gröna jorden, 30 min, 2024) blir färdiga till denna utställningen. Händelserna i verken överlappar varandra tidsmässigt samtidigt som platsernas historia varierar; tillsammans bidrar de till att foga samman de fragmentariska elementen. Kokkos arbetsmetod är att samla bildmaterial under flera års tid och återkomma till samma ställen för att gräva fram dess historia och varierande aspekter. Med varje filmning och fotografering tar manuskriptet ett steg framåt samtidigt som slumpen ges en chans. Glömska och luckor skapar oreda i invanda mönster för hur berättelser framskrider.

Itä (Öst) utspelas i byn Potoskavaara vid sjön Heinäjärvis strand i Norra Karelen, på släkternas fosterjord, vid gränsen. Glesbygdens träd och vattendrag, döda och levande generationer, ukrainska säsongarbetare och guddotterns sommarbröllop. Sommarens ljus i öster, där också Elias Lönnrot vandrade 1828. För platsens skrivna historia svarar just Lönnrot, och den har fått ett minnesmärke.

Vihreä maa (Den gröna jorden) utspelas på landsbygden i Lettland. Dess centrala bild, dess historiska figur, är Rasma Bruzītes betongskulptur av en kolchosarbetare från 1952 som på olika sätt speglar både personligt och statligt minne. Verkets huvudpersoner, de tidigare kolchosarbetarna Irēna, Vera och Lūcije, går igenom sina erfarenheter, erbjuder en chans att se förfluten tid och deltar öppet i den performance som de erbjuds. Filmens titel utgår från idén om den gröna, bördiga jorden och det är identisk med titeln på den lettiska författaren Andrejs Upīts’ klassiska bok, ett typiskt sovjetiskt verk som filmens unga litteraturforskare Arnis fördjupar sig i. Den gröna jorden är tredje delen i Kokkos Baltikumtrilogi.

Jaana Kokko
Salla Tykkä

Jaana Kokko är en konstnär bosatt i Helsingfors. Hennes verk har visats på separat- och grupputställningar och på filmfestivaler både i Finland och internationellt. Bland grupputställningarna kan nämnas följande:Tallinna Kunstihoone (2024, 2016); Villmanstrands konstmuseum (2022), National Gallery of Art, Vilnius (2022); Latvian National Museum of Art, Riga (2022); Botkyrka Konsthall, Sverige (2023, 2012, 2011). Bland separatutställningarna kan nämnas Valka Museum of Local History, Lettland (2022), Galleria Oksasenkatu 11 (2017), Joensuu konstmuseum (2017), Center for Contemporary Art ‘Optica’, Montréal (2009 ja 2016), Moderna Museet, Stockholm (2012), Universitetsgallerierna i Rovaniemi och Tartu (2015) samt Finlands Stockholmsinstitut (2015). Jaana Kokkos verk ingår i Statens konstsamling och Botkyrka Konsthalls samling. Parallellt med sitt konstnärliga arbete har Kokko föreläst och undervisat bl.a. vid Bildkonstakademin, Åbo Konstakademi, Lettlands konstakademi, Estlands konstakademi samt Nürnberg Akademie der Bildende Künste.

Tack: Centret för konstfrämjande Taike, Avek / Milla Moilanen, Greta och William Lehtinens stiftelse, Oskar Öflunds stiftelse, Linnamo stiftelse och Petri Kuokka.

Salla Tykkä arbetar med fotografi och rörlig bild. Hon har haft talrika separatutställningar och hennes verk har visats på grupputställningar såväl i Finland som utomlands. Hennes senaste separatutställningar: Södertälje Konsthall (2022), Galerie Anhava (2020),Wäinö Aaltonens museum (2019), Ludvig Museum, Budapest (2019) samt M – Museum Leuven (2016).Tykkäs verk har också visats på många grupputställningar, varav de senaste har varit Artspace Boan, Seul (2023); Kunstmuseum St. Gallen (2022), Momentum kunsthall, Moss (2019), Denver Art Museum (2017), Kunsthalle Stavanger (2017) och Museum of Contemporary Art, Marseille (2017). Tykkäs filmer har visats på många filmfestivaler. Salla Tykkäs verk ingår i inhemska och utländska samlingar, däribland The Art Institute of Chicago, Helsingfors konstmuseum HAM, Herbert F. Johnson Museum of Art, New York; Museum Boijmans van Beuningen, Rotterdam; Collection Lambert, Avignon; Centre Pompidou, Paris; Museet för nutidskonst Kiasma, Helsingfors; Jumex Collection, Mexico City; NY; Louisiana Museum of Modern Art, National Gallery of Australia, Saastamoinen stiftelsen, Finlands fotografiska museum samt FMAC, Geneve. År 2016 tilldelades Tykkä AVEK-priset för mediekonst. Hennes verk Lasso deltog i Venedigbiennalens huvudutställning State of Mankind 2001 och verket Giant fick priset Canon Tiger Award på Rotterdams 43 filmfestival 2014.

Tack: AVEK/Milla Moilanen, Oskar Öflunds stiftelse, Bildkonstakademin, Centret för konstfrämjande Taike, Tuukka Kaila, Toni Vallasjoki och Värivedostusosuuskunta Värinä

Jaana Kokon ja Salla Tykän yhteisnäyttelyssä esillä olevat uudet valokuva- ja videoteokset ovat syntyneet vuosien 2017–2024 välisenä aikana. Näyttelyn teokset nousevat olemassa olevista maantieteellisistä paikoista, joissa oman aikamme tapahtumat samanaikaisesti sekä tiivistyvät että laajenevat. Tykän ja Kokon työskentelyä yhdistää vahva henkilökohtaiseen pohjaava näkökulma. Ylisukupolvisia, paikkaan kuulumisen ja perimän kysymyksiä lähestytään dokumentaarisella otteella. Töissä näkyvät ja kuuluvat pitkäkestoiset kuvausprosessit, arkistolähteet, henkilöhaastattelut sekä tekijöiden läsnäolo.

Salla Tykkä on tallentanut kuvin ja äänin Itä-Helsingin teollisuusalueella sijaitsevan työhuoneensa ympäristöä: yritysten pihoja, metsikköjä, teitä ja tienpientareita vuodesta 2000 alkaen. Näistä materiaaleista ovat kasvaneet näyttelyssä nähtävät liikkuvan kuvan teos Testamentti (30 min, 2024) sekä valokuvateokset Contact 1–3 (2024) sekä Sheet 1–3 (2024). Tykän teokset tarkastelevat yhtäältä paikkoja ja toisaalta tallentamisen ja kuvan tuottamisen teknologioita. Katse, kuten ei kuvakaan, voi koskaan olla neutraali. Filmikameralla päällekkäisvalotetuissa ruuduissa ja niiden sarjoissa puretaan ajatusta sattumanvaraisesta havainnosta tuomalla esiin katseen subjektiivisuus ja sen ideologisuus. Suurikokoisten pinnakkaisvedosten kautta kuvaamisen tapahtuma, toisto ja palaaminen, tekevät näkyväksi tekijän valinnat ja päätökset.

Yhdessä näyttelyn valokuvateosten kanssa elokuvateos Testamentti valottaa arvonmuodostuksen tapahtumia piirtämällä polkuja, jotka yhdistävät perheen ja kodin, sekä yrittämisen ja työn maailmat. Teollisuustonttien perillä, metsikköjen ja katujen reunamilla lojuvat markkinatalousjärjestelmän poissylkemät tavarat. Tämä aineellinen materia, samoin kuin sen valmistava ihmistyövoima, menettää rahallisen arvonsa jäädessään käyttämättömäksi. Käsityöammattilaisten työpajojen ja pienteollisuuden väistyessä suuryritysten ja uusien asuinalueiden tieltä näitä historioita ei kirjoiteta muistiin.

Jaana Kokon liikkuvan kuvan teokset Itä (30 min, 2024) ja Vihreä maa (30 min, 2024) valmistuvat molemmat tähän näyttelyyn. Niissä ajankulun limittyminen ja paikan monet historiat toimivat fragmentaarisia tapahtumia liimaavina taustavaikuttajina. Kokon työskentelytapana on kerätä liikkuvan kuvan materiaalia usean vuoden ajan, paikkaan uudelleen palaamalla, sen eri historioita ja näkökulmia kaivamalla. Jokainen kuvaustapahtuma käsikirjoittaa teosta eteenpäin antaen tilaa sattumalle. Unohdus ja aukot sotkevat totuttuja kerronnan etenemisen tapoja.

Itä paikallistuu Pohjois-Karjalaiseen kylään, Potoskavaaraan, Heinäjärven rannalle, sukujen synnyinmultiin, rajalle. Syrjäseudun puut ja vedet, kuolleet ja elävät sukupolvet, ukrainalaiset kausityöläiset ja kummitytön kesähäät. Idän kesävalo, jossa myös Elias Lönnrot vuonna 1828 vieraili. Paikan kirjoitettu historia on Lönnrotin kynästä lähtöisin ja se on saanut muistomerkin.

Vihreä maa sijoittuu Latvian maaseudulle. Siinä keskeinen kuva, historian figuuri, on Rasma Bruzīten betoniveistos kolhoosityöläisestä vuodelta 1952, johon sekä henkilökohtainen että valtiollinen muisti eri tavoin asettuvat. Teoksen päähenkilöt, entiset kolhoosityöntekijät Irēna, Vera ja Lūcije, perkaavat kokemuksiaan, tarjoavat mahdollisuuden päästä katsomaan mennyttä aikaa ja avoimesti osallistuvat performanssiin, jota heille tarjotaan. Elokuvan nimi tulee vihreän, vehreän maan ideasta, ja samanniminen on myös latvialaisen Andrejs Upītsin kirjaklassikko, neuvostoleimainen tuotos, jolle elokuvan nuori kirjallisuuden tutkija Arnis on omistautunut. Vihreä maa on Kokon Baltia-trilogian toinen osa.

Jaana Kokko
Salla Tykkä

Jaana Kokko on Helsingissä asuva taiteilija. Kokon teoksia on nähty yksityis- ja ryhmänäyttelyssä sekä elokuvafestivaaleilla niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Ryhmänäyttelyissä Kokon teoksia on esitetty mm seuraavissa paikoissa: Tallinna Kunstihoone (2024, 2016); Lappeenrannan taidemuseo (2022), National Gallery of Art, Vilna (2022); Latvian National Museum of Art, Riika (2022); Botkyrka Konsthall, Ruotsi (2023, 2012, 2011). Yksityisnäyttelyihin lukeutuu mm Valka Museum of Local History, Latvia (2022), Galleria Oksasenkatu 11 (2017), Joensuun Taidemuseo (2017), Center for Contemporary Art ‘Optica’, Montréal (2009 ja 2016), Moderna Museet, Tukholma (2012), Yliopistogalleriat Rovaniemellä ja Tartossa (2015) ja Suomen Tukholman-instituutti (2015). Jaana Kokon teoksia on Valtion taidekokoelmassa ja Botkyrka Konsthallin kokoelmassa. Kokko on taiteellisen työnsä ohella luennoinut ja opettanut mm Kuvataideakatemiassa, Turun Taideakatemiassa, Latvian taideakatemiassa, Viron Taideakatemiassa ja Nürnberg Akademie der Bildende Künstessa.

Kiitos: Taike, Avek / Milla Moilanen, Greta ja William Lehtisen säätiö, Oskar Öflundin säätiö, Olga ja Vilho Linnamon säätiö, Petri Kuokka.

Salla Tykkä työskentelee käyttäen valokuvaa ja liikkuvaa kuvaa. Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja hänen teoksiaan on ollut ryhmänäyttelyissä niin Suomessa kuin ulkomailla. Viimeisimpiä yksityisnäyttelyitä ovat järjestäneet mm Södertälje Konsthall (2022), Galerie Anhava (2020), Wäinö Aaltosen museo (2019), Ludvig Museum, Budapest (2019) sekä M – Museum Leuven (2016). Tykän töitä on ollut esillä lukuisissa ryhmänäyttelyissä, joista viimeisimpiä esityispaikkoja ovat Artspace Boan, Seul (2023); Kunstmuseum St. Gallen (2022), Momentum kunsthall, Moss (2019), Denver Art Museum (2017), Kunsthalle Stavanger (2017) ja Museum of Contemporary Art, Marseille (2017). Salla Tykän elokuvia on esitetty monilla elokuvafestivaaleilla. Hänen teoksiaan on sekä suomalaisissa että ulkomaisissa kokoelmissa, joihin lukeutuvat mm. The Art Institute of Chicago, Helsingin taidemuseo HAM, Herbert F. Johnson Museum of Art, New York; Museum Boijmans van Beuningen, Rotterdam; Collection Lambert, Avignon; Centre Pompidou, Paris; Nykytaiteen museo Kiasma, Helsinki; Jumex Collection, Mexico City; Louisiana Museum of Modern Art, National Gallery of Australia, Saastamoisen säätiö, Suomen valokuvataiteen museo ja FMAC, Geneve. Vuonna 2016 Tykkä palkittiin mediataiteen AVEK-palkinnolla. Hänen teoksensa Lasso valittiin vuoden 2001 Venetsian biennaalin päänäyttelyyn State of Mankind ja teos Giant sai vuonna 2014 Canon Tiger Award -palkinnon 43. Rotterdamin kansainvälisellä elokuvafestivaalilla.

Kiitos: AVEK/Milla Moilanen, Oskar Öflundin säätiö, Taideyliopiston Kuvataideakatemia, Taike, Tuukka Kaila, Toni Vallasjoki sekä Värivedostusosuuskunta Värinä