“I wanted my pictures to express that something is disappearing, that you try to catch it, but it fades away.”
Norwegian artist Anne-Karin Furunes has titled her fourth solo exhibition at Galerie Anhava Reassembling Reality. Alongside black canvas pieces, the exhibition now includes large coloured works executed on white canvas, which the artist, in her characteristic manner, has perforated by hand. Alongside large and small holes, Furunes has painted thousands and thousands of red, yellow and blue dots of varying size. The resulting impression of light and image is startlingly vivid and mutable in space.
As the exhibition title suggests, the viewer assembles an artwork in the very act of observing it. As you approach a painting, its pictorial motif disappears. Furunes has remarked that what is essential in art is probably the experience that something is and is not at the same time. The reassembly of reality and of the image happens in the viewer’s mind as they move through the space.
The central themes in the featured works are the environment and nature. Known especially for works based on portraits, this time Furunes has chosen to mainly depict historical and contemporary images of northern nature, resulting in a subtle and varied exhibition. The subjects range from calving icebergs and Arctic plants to clouds and roots. While working on a commission for the FRAM research centre from 2016–2018, Furunes discovered in the centre’s archives photographs of plants taken by Hanna Resvoll-Holmsen, a Norwegian female botanist, in the Svalbard islands in 1907.
In Furunes’s work depicting clouds, the coloured surface blends into a soft grey mass when viewed from a distance. The motif behaves just like clouds in the sky: they can only be seen from afar. Close up, the image dissolves, and the viewer merges with the surface of the painting. The large dimensions of the works – in some cases verging on monumental – is an important element of the visual expression, allowing the painting to be experienced with the whole body. Furunes herself describes her practice as one of drawing with holes and her works as surfaces that filter light – fleeting, moving images that breathe space and light.
Anne-Karin Furunes’s (b. 1961) solo exhibitions in recent years have been held at Galleri K in Oslo (2022), Stiftsgården at Nordenfjedske Kunstindustrimuseum in Trondheim (2021), Ryan Lee Gallery in New York (2019), Tornabuoni Arte in Florence (2018) and Palazzo Fortuny in Venice (2014). She has work in numerous public and private collections, including the Museum of Arts and Design, New York; Museo Palazzo Fortuny, Venice; Nasjonaalmuseet, Oslo; Museum of Contemporary Art Kiasma; Saastamoinen Foundation; and Statens konstråd, Sweden.
Anne-Karin Furunes was nominated for the 2021 Ars Fennica award. Works by her will be shown at the Ars Fennica 2021 exhibition at Hämeenlinna Art Museum until 3 April 2022.
Anne-Karin Furunes’ new commission for the University of Helsinki featuring the earliest women academics was published on 28 March 2022. The subjects of her three artworks for the foyer of the university’s main building are Tekla Hultin, Emma Irene Åström and Karolina Eskelin.
”Jag ville med mina bilder ge uttryck åt att någonting håller på att försvinna, försöker få tag i nånting, men det skingras.”
Den norska bildkonstnären Anne-Karin Furunes har gett sin fjärde separatutställning på Galerie Anhava titeln Reassembling Reality. Bredvid verk på svart duk visas stora färgade verk på vit duk som Furunes på sitt karakteristiska sätt perforerat för hand. På den perforerade duken har hon målat hundratals och tusentals röda, gula och blåa prickar av varierande storlek. Dukens små och stora hål har i de nya verken således fått sällskap av färgprickar. Intrycket av ljus och bild som uppstår är förbluffande levande och föränderligt i rummet.
Som utställningens titel antyder är det betraktaren själv som sätter ihop verket genom att betrakta det. Då man närmar sig en målning försvinner dess bildmotiv. Furunes har konstaterat att det väsentliga snarast är upplevelsen av att någonting samtidigt både finns och inte finns.Verkligheten och bilden återskapas i betraktarens sinne då hen rör sig i rummet.
Furunes är känd för sina porträttbaserade verk, men nu är det i stället miljön och naturen som står i fokus. Som motiv har hon valt såväl historiskt som samtida bildmaterial som skildrar den nordliga naturen och bildar en finstämd och mångskiftande helhet. Vi får se verk med sönderfallande isberg och arktiska växter lika väl som moln och rötter. Då Furunes åren 2016–2018 arbetade med ett beställningsverk till det arktiska forskningscentret FRAM kunde hon bekanta sig med centrets arkiv där hon fann bl.a. den kvinnliga norska botanikern Hanna Resvoll-Holmsens fotografier från 1907 av arktiska växter på Spetsbergen.
Ytfärgerna på verket med moln får en mjukare grå ton då verket betraktas på avstånd. Bildmotivet beter sig på samma sätt som ett riktigt moln: det framträder endast på avstånd. På nära håll upplöses bilden och betraktaren liksom smälter till en del av målningens yta. Det stora, ibland rentav monumentala formatet som gör att en målning kan upplevas med hela kroppen är för Furunes själv en viktig del av hennes uttryck. Hon beskriver sin arbetsmetod som att rita med hål och sina verk som ytor som silar ljus, flyende rörliga bilder som andas rum och ljus.
Anne-Karin Furunes (f. 1961) har under de senaste åren haft separatutställningar på bl.a. Galleri K i Oslo (2022), Stiftsgården på Nordenfjeldske Kunstindustrimuseum i Trondheim (2021), Ryan Lee Gallery i New York (2019), Tornabuoni Arte i Firenze (2018) och Palazzo Fortuny i Venedig (2014). Hennes verk ingår i talrika offentliga och privata samlingar, däribland Museum of Arts and Design, New York; Museo Fortuny, Venedig; Nasjonalmuseet, Oslo, Museet för nutidskonst Kiasma; Saastamoinenstiftelsen samt Statens konstråd i Sverige. Anne-Karin Furunes kandiderade för Ars Fennica-priset 2021 och hennes verk visas på Tavastehus konstmuseums utställning Ars Fennica 2021 till och med den 3 april 2022.
Anne-Karin Furunes nya beställningsverk till Helsingfors universitet med tidiga akademiska kvinnor som motiv offentliggjordes den 28 mars.De tre konstverken som placeras i huvudbyggnadens foajé är tillägnade Tekla Hultin, Emma Irene Åström och Karolina Eskelin.
– Hanna Huitu
”Halusin kuvillani ilmaista, että jotain on katoamassa, yrittää saada jostain kiinni, mutta se haihtuu.”
Norjalainen kuvataiteilija Anne-Karin Furunes on antanut neljännen Galerie Anhavassa pitämänsä yksityisnäyttelyn nimeksi Reassembling Reality. Näyttelyssä nähdään mustien kangaspohjaisten teosten rinnalla suurikokoisia värillisiä teoksia, jotka taiteilija on ominaiseen tapaansa perforoinut omin käsin, tällä kertaa valkoiselle kankaalle. Rei’itetyn kankaan pinnalle Furunes on maalannut satoja ja tuhansia erikokoisia punaisia, keltaisia ja sinisiä pisteitä. Kankaan pienet ja suuremmat reiät ovat saaneet uusissa teoksissa rinnalleen siis värilliset pisteet. Syntyvä valon ja kuvan vaikutelma on hätkähdyttävän elävä ja tilassa muuttuva.
Näyttelyn nimen mukaisesti katsoja kokoaa teosta katsoessaan sitä itse. Kun maalausta lähestyy, sen kuvallinen aihe katoaa. Furunes on todennut, että olennaista lienee kokemus siitä, että jotain on ja yhtä aikaa sitä ei ole. Todellisuuden ja kuvan uudelleenkokoaminen tapahtuu katsojan mielessä kun hän liikkuu tilassa.
Henkilökuvistaan tunnetun Furunesin teokset keskittyvät tällä kertaa ympäristöön ja luontoon. Aiheikseen taiteilija on valinnut niin historiallista kuin nykyistä kuvamateriaalia pohjoisen luonnosta, mistä muodostuu näyttelyn hienovireinen ja monipuolinen kokonaisuus. Esillä on teoksia niin hajoavista jäävuorista ja arktisen alueen kasveista kuin pilvistä ja juurista. Furunes tutustui arktisen luonnon tutkimuskeskuksen arkistoihin vuosina 2016–2018 työskennellessään FRAM tutkimuskeskukseen tekemänsä tilausteoksen parissa, ja löysi arkistosta mm. Hanna Resvoll-Holmsenin, norjalaisen naisbotanistin, vuonna 1907 Huippuvuorilla kuvaamat valokuvat arktisen alueen kasveista.
Pilviä esittävässä teoksessa värillinen pinta sekoittuu pehmeän harmaaksi, kun sitä katsoo kauempaa. Teoksen kuva-aihe käyttäytyy taivaalla nähtävän pilven tavoin: sen havaitsee vain etäisyyden päästä. Lähellä kuva hajoaa ja katsoja ikään kuin sulautuu osaksi maalauksen pintaa. Suuri, joissakin tapauksissa miltei monumentaalinen koko, jonka äärellä maalauksen voi kokea koko kehollaan, on taiteilijalle itselleen tärkeä osa ilmaisua. Furunes kuvailee työskentelyään rei’illä piirtämiseksi ja teoksia valoa siivilöiviksi pinnoiksi, pakeneviksi, liikkuviksi kuviksi, jotka hengittävät tilaa ja valoa.
Anne-Karin Furunes (s. 1961) on pitänyt viime vuosina yksityisnäyttelyt mm. Galleri K:ssa Oslossa (2022), Stftsgården, Nordenfjedske Kunstindustrimuseumissa Trondheimissa (2021), Ryan Lee Galleryssä New Yorkissa (2019), Tornabuoni Artessa Firenzessä (2018) ja Museo Fortunyssä Venetsiassa (2014). Furunesin teoksia on lukuisissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa, mm. Museum of Arts and Design, New York; Museo Fortuny, Venetsia; Nasjonalmuseet, Oslo; Nykytaiteen museo Kiasma; Saastamoisen säätiö ja Statens konstråd, Ruotsi. Anne-Karin Furunes oli Ars Fennica 2021 -palkintoehdokkaana ja hänen teoksiaan on esillä Hämeenlinnan taidemuseon Ars Fennica 2021-näyttelyssä 3.4.2022 saakka.
Anne-Karin Furunesin uusi Helsingin yliopistolle toteuttama tilausteoskokonaisuus varhaisista akateemisista naisista julkistettiin 28.3.2022. Yliopiston päärakennuksen lämpiön kolme muotokuvaa esittävät Tekla Hultinia, Emma Irene Åströmiä ja Karolina Eskeliniä.
– Hanna Huitu